Aksu: Suomen vanhin tenavatähti

American Brothers

Aksussa meillä on PC-sukupolven Sepi Kumpulainen. Tällaisia lofi-levyjä tehtailee makuuhuoneessaan varmasti monikin nörtti, mutta tenavan tuotannossa edukseen erottuvat ennen muuta tekstit, jotka eivät jää pelkästään sisäpiirivitseiksi, vaan toimivat kaikessa haetussa naiviudessaan yleiselläkin tasolla hienoina kuvaelmina. Rillipää veistelee sen verran hersyvää läppää, että kyseessä täytyy olla pesunkestävä tosikko, jos herran huumori ei mene perille. Tällä osastolla yhtäläisyyttä voi nähdä Pirkka-Pekka Peteliuksen muinoin esittämän Apuva-miehen levottomien höpinöiden kanssa. Muutamassa kappaleessa on myös havaittavissa oikeasti hienoja melodisia oivalluksia ja pop-estetiikan tajua. Avarus-kappaletta kuunnellessa musiikilliset muistumat hakeutuvat Noitalinna Huraa!:n söpön poppailun suuntaan. Ylä-Malmin suuri lumimies on kuin suorastaan räätälöity paskalistalle, mutta siitä tulikin pääkaupunkin seudun paikallisradioissa suuri hitti.

Aksu tekee ajanmukaista hassunhauskaa huumorielektroa, jota kukaan ei todennäköisesti muista parin vuoden päästä, ellei hänestä kypsy oikeasti pätevä biisinikkari ja visionääri. Tsipaleet piristävät ja naurattavat yksittäisinä annoksina kuultuna, mutta puuduttavat albumimuodossa. Aksusta tulee mieleen lapsuuden vähäälyiset tai jälkeenjääneet, kuitenkin jollain tapaa kiehtovat tyypit, jotka piti aina jossain vaiheessa polkupyörillä toimitettua korttelirallia harhauttaa pois joukosta.