Fume: Haunts

Punos Sound

Olisi sikäli huolestuttavaa, jos uudet suomalaisbändit ammentaisivat The Rasmuksen nykysoundista omat vaikutteensa haluten The Rasmukseksi The Rasmuksen paikalle. Tamperelaisbändi Fume ei onneksi esikoisellaan sitä kauhean paljon tee. Fume ammentaa aika kiitettävästi Toolista ja muista popmetallin suurista. Levyn musiikki on suoraviivaisempaa ja Toolin vaikeat tahtilajivaihdokset on karsittu pois, vaikka samanlainen monimuotoisuus ei välttämättä olisi ollut pahitteeksi. Haunts- levyllä Toolin jälkikaikuina kuullaan kuitenkin laulaja Pekka Pietikäisen lauluäänen särkyvyyttä ja herkkyyttä.

Levyn tasaisesta linjasta ei oikein erotu selkeästi muiden biisien ylitse nousevia hittejä, mutta yhdeksi valopilkuksi nousee kunnon progebreakilla alkava This Time Next Year. Tietenkin levyn alkupuoliskon hittikimarasta voisi nostaa muutamia esimerkkejä, jotka tulevat saamaan tyttöjä keikoilla villeiksi ja itkemään biisien tahdissa. Sellaiset biisit kuten räjähtävä Sunday Light, progressiivinen Follow ja herkkä Stromchaser tulevat olemaan bändin keikoilla suositussa asemassa.

Kaiken kaikkiaan levy on tunnelmaltaan ja soitoltaan tuoreelta kuulostavaa musiikkia. Levylle olisi kuitenkin kaivannut hieman enemmän erityislaatuisuutta ja omaperäisyyttä. Lisäksi miksauspuolella on hieman toivomisen varaa. Huomasin levyä kuunnellessani koko ajan kääntäväni äänenvoimakkuutta ylöspäin, sillä erillisten instrumenttien osuuksia ei tahtonut kuulla kovinkaan selkeästi. Paikka paikoin meininki meni hieman puuroutuneeksi ainakin minun makuuni.

Voisi kuvitella että tulevaisuudessa ja kehittyessään Fume tulee olemaan melkoisen kovakin tekijä. Toisen tai kolmannen levyn kohdalla tämä bändi on varmaankin tarpeeksi kypsä valloittaakseen Suomen ja sekös lämmittää manserockiin kyllästyneen tamperelaisen sydäntä.