Flinch: Kuvastin

GbFam

Nokialaisviisikko Flinch ponnistaa laulaja-Villen kuuluisan isoveljen, Jonne Aaronin varjosta. Esikoisalbumi kantaa nimeä Kuvastin ja ensimmäiset singlejulkaisut ovat Suomen virallisella singelistalla hienosti pärjänneet Tuulet ja Liikaa.

Flinchille on hieman valitettavankin helppo löytää vertailukohteita, ja huomata bändin esikuvat ja vaikutteet. Avausraidalla, Kunnian sana, kuulen niin 80-luvun alun kotimaisen uuden aallon sekä Yön ja Dingon, eikä Uniklubi tai Negativekaan tästä kaukana ole. Tämä maa ei varmasti enää uusia uniklubeja tai vastaavia kaipaa, mutta heijasteet suomirockin läpimurron aikoihin eivät ole yhtään hassumpia. Erityisesti solisti Ville Liimataisen karhea ja tumman epätoivoisa, hieman ns. vuotava laulu vie ajatukset niin Mustan paraatin kuin kuuluisan Pori-rockinkin leireihin.

Kuvastimen tekstit ovat pullollaan viiltävää rakkautta ja eron tuomia tuskan tunteita. Oman itsensä etsimistä ja kadottamista, maailman ja ihmisten pahuutta ja romantiikkaa. Ehkä nostalgia tekee allekirjoittaneelle täti-immeiselle tepposia, mutta tämä nuorten soittajien ja nuorten sydänten paatos herättää sympatiaa ja saa pitämään Flinchiä varsin herttaisena ja erityisesti hellyttävänä bändi-tuttavuutena…

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 30.03.2006:

Pisteet:

Ei millään pahalla, mutta mielestäni Flinchin pojat olisivat voineet jäädä vielä muutamaksi vuodeksi treenikämpälle kypsymään. On tullut pari kertaa nähtyä bändi ohimennen livenä ja aikamoista suomirock-kliseesoppaahan bändin biisit on. Sponssisopparit ym. releet on kuosissa, mutta itse sisältö kumisee tyhjyyttään.

miikaj kommentoi 31.03.2006:

Pisteet:

Puhumattakaa siitä, että ilman nepotismia kukaan ei olisi tästä bändistä vielä kuullutkaan. Garnier fructis -mainoksessa! That's rock 'n' roll!