The Alien Blakk: Modes of Alienation

Black Lotus

Instrumentaalimetalli ei ole niitä lajeista helpoimpia. Tämän osoittaa todeksi myös kitaristi Joshua Craigin uusin projekti, ilmeisesti joko kasarihenkeä tai parodiaa tavoitellen nimetty The Alien Blakk. Levylle on saatu houkuteltua miehistöä täydentämään entinen Megadeth-basisti David Ellefson ja Flotsam & Jetsam -rumpali Craig Nielsen. Päärooli on kuitenkin varattu kitarataituri Craigille.

Musiikista on pakko todeta heti alkuun että edes pienen lauluosuuksien lisääminen edes osaan biiseistä olisi tuonut tähän levyyn kummasti lisää syvyyttä. Miksi ihmeessä tästä on ylipäänsä pitänyt tehdä kokonaan instrumentaalilevy, ei kai maailmassa nyt niin paha pula laulajista ole? Aika kaukana tämä silti toivottomasta tekeleestä on, mutta instrumentalismista johtuen suurimmaksi osaksi kuitenkin turhan tylsä ja puuduttava. Varsinkin levyn raskaammat osuudet vedetään melkoisella paatoksella kierrättäen perustason riffejä pitkän kaavan mukaan Craigin tilutellessa sekaan joko sooloa tai biisin teemaa. Toki myös hieman rauhallisempaa materiaaliakin on mahtunut levylle mukaan, ja varsinkin kakkosbiisi For Maxin akustinen taiturointi koristeltuna sähkökitaralla kajautetulla teemalla toimii mainiosti. Sen jälkeen kuultava Sol Amentekin toimii paikoitellen ihan mukavasti Santana-tyyppisenä sooloiluna, mutta riitaisat väliosat hieman pilaavat tunnelmaa. Pari biisiä on tehty selvästi tuomaan hieman vaihtelua levyn muuten hieman puisevaan antiin, ja ne tuovatkin sitten niin paljon vaihtelua että kuulostavat lähes koomisilta.

Käteen jää siis yksi hyvä biisi ja muutama yksittäinen hieno hetki. Saman voisi todeta aika monesta levystä, mikä kertookin hyvin pitkälti tämän levyn suurimman heikkouden. Vetovoima jää aika vähäiseksi kun koukuttavia hetkiä ei levyllä kovin montaa ole. Rauhallisempi tunnelmointi toimii suurimmaksi osaksi hyvin, mutta kyllä tämä silti tarvitsisi aika kipeästi joko lisää omaperäisyyttä tai vokalointia seurakseen.