Reflexion: Out Of The Dark

A1 Metal

Oululainen Reflexion joutui painimaan demoasteella melkein kymmenen vuotta, mutta nyt yhtye on saanut valmiiksi debyyttialbuminsa. Epämääräisen demonipun, yhden tasokkaamman ep:n ja parin sinkun jälkeen on siis koittanut se hetki, jolloin ryhmän veri punnitaan oikein tosissaan.

Esikoista edeltänyt Undying Dreams single paljasti jo purkkaakin tehokkaammin tarttuvalla pop-metallillaan ne apajat, joilla oululaisrykmentti aikoo maailmanvalloituksessaan edetä. Sinkun kappaleissa sydänveriä puristavat lyriikat kohtasivatkin jo kevyesti helisevät kitaravallit, sekä melodioita syytävät koskettimet. Bändin yhteydessä on käytetty myös ahkerasti gootti-sanaa, vaikka pop-metalloijat ovatkin erittäin kaukana Type O Negativen ja kumppaneiden synkkyys- sekä tummuus-asteista. No, gootti-sanaa tungetaan tätä nykyä mihin tahansa mistä on kahden käännöksen matka HIMiin, joten annetaan sen olla.

Out Of The Dark lataa tiskiin yksitoista kevytmetalli raitaa, joista miltei joka toinen vetäisy kuulostaa potentiaaliselta sinkulta. Yhtye tuntuukin olevan parhaimmillaan tarttuvien kertosäkeiden luonnissa, minkä ansiosta kiekkoa ei tarvitse käyttää kauaakaan soittimessa, kun sen melodiat jo ryhtyvät pyörimään päässä. Kertsit ja melodiat siis taittuvat esikoispitkäsoitolla mallikkaasti, mutta muuten kappaleiden rakenteet jättävät monin paikoin vielä reilusti toivomisen varaa. Ehdotonta eliittiä biisikatraasta edustavat jo em. Undying Dreams, törkeän tarttuva Crashing Down, sekä kosketinlähtöisellä kasarivoimalla eteenpäin puskeva Rainheart. Goottikuningas Ville Valon tuotantoa kylmästi ryöväävä synailoittelu Journey To Tragedy pistää niinikään tutinaa punttiin, vaikka kohtuullinen lainaraja ylittyykin jo puolessavälissä biisiä.

Reflexion on leiponut kasaan hyvän annoksen popmetallia, jossa ei ole kuin yksi perustavanlaatuinen vika – suurin osa tästä kaikesta on jo tehty eräiden maamme suurimpien musiikin vientivalttien toimesta. Kun lähtökohdat ja vaikuttimet näkyvät näin selvästi, pitää loppusaldoa rokottaa mistä johtuen oululaisten saalis on tällä kertaa ”vain” kolme tähteä. Veikkaan silti, että tässä orkesterissa muhii vielä mahdollisesti suurikin yllätys. Kyllähän se HIM:kin kuulosti aluksi kovasti parilta muulta menestystä jo aiemmin niittäneeltä yhtyeeltä...