Elephant Bell: The Year Of The Elephant (DVD)

Minulla on isot toiveet mitä tulee musiikki-DVD:hin. Näen DVD:n paikan kymmenen tai kaksikymmentävuotisen uran huipulla tehneiden bändien uran tähtihetkien kokoajana. On toistakymmentä hienoa musiikkivideota, vähintään Rammsteinin valoshown kaltaisen spektaakkelin taltioiva liveosuus, syvälle jäsenten sisäiseen maailmaan sukeltavat haastattelut, ennen julkaisemattomia bonuksia ja tietysti mahdollisimman näyttävä visuaalisuus. Jos nämä kaikki tarpeet tyydytetään, alkaa kympin arvosana vilkkua mittarissa. Ja hommaa ei takuulla heikennä, jos yhtye tai artisti sattuu olemaan yksi omista suosikeista.

Edellisen kappaleen pohjustuksella pieni pinnan alla toimiva lappeenrantalaisnelikko Elephant Bell on ehkä hiukan väärässä sarjassa DVD-julkaisunsa kanssa. Yhtye yhdistää musiikissaan 70-lukuisen heavy rockin hapokkaaseen trippailuun ja 90-lukuiseen alternative rockiin ja bändin viime vuonna julkaistu Electric Shoes-ep keräsi kiitosta sekä komeasta ulkoisesta että sisällöllisestä annista. Ep:n graafisen ulkoasun tapaan myös DVD on osa Jukka Arosen TV- ja videotuotannon koululutusohjelman lopputyötä joka tarkoittaa käytännössä minimibudjettia. Budjetin valossa DVD:n kokonaisuudesta voi antaa kiitosta, mutta kun ottaa huomioon omat yllämainitut toiveet DVD-julkaisuille ylipäätään, niin aika suppeaksi jää.

DVD:ltä löytyy livekeikka, ep:lläkin nähty video, haastattelu sekä tekstimuodossa olevat biografia ja diskografia. Levyn graafinen asu on kohtuullisen tyylikäs salamineen ja sopii bändin sähköiseen rockitteluun hyvin. Itse toiminnat tuntuvat hiukan pätkivän, mikä saattaa toki johtua myös meikäläisen melko antiikkisesta soittimesta. Kaikki kuitenkin toimii, mikä lienee pääasia. Livekeikka ei juuri sen kummempaa viihdettä tarjoa. Bändi soittaa ja kamerakulmat vaihtelevat. Ei valoshowta, yleisössä surffaamista tai ylipäätään mitään perus keikasta poikkeavaa. Minulle livemusiikki toimii yleensä vain livenä seurattuna, niinpä aika kylmäksi jättää EB:nkin veivaus. Mitään yllätyksiä ei satu eivätkä biisitkään vielä ole ihan sellaisella tasolla että voisi puhua klassikoista. Musiikkivideo on ihan hauska, mutta ei sen enempää. Haastattelu on aika perus ”istutaan tuoleilla ja vastaillaan kameralle” –tyyppinen pläjäys...

Kaiken kaikkiaan päällimmäiseksi jää mieleen, että ketä tämä DVD palvelee? Arosen valmistumisen lisäksi toki kiihkeimpiä faneja, mutta jos tämä olisi taloudellinen yritys niin metsään menisi. Ei yhtyeellä niitä faneja kuitenkaan vielä niin paljon ole. Musiikkia ennen kuulematon voisi toki DVD:n löytää, mutta vasta alelaarista. Itsekin, vaikka ep:stä diggailin, niin en kyllä sijoittaisi harvoja senttejäni The Year Of The Elephantiin. Siltikin, huolimatta kaikesta kritiikistä, minusta on hienoa että tällainenkin DVD on tehty. Eikä tämä minun mielestäni häviä kuin sisällön määrässä esimerkiksi Waltarin DVD:lle, jossa oli kuitenkin rahaa kiinni.