Nieminen & Litmanen: More Adventures With Nieminen & Litmanen

Grandpop

Niemisen & Litmasen reipas urku/rumpu-duo on saapunut toisen pitkäsoiton merkkipaalulla. Ensimmäinen, simppelisti ja perinteikkäästi duon nimeä kantanut lätyskä hurmasi kuulijat paitsi osaavalla musisoinnilla, myös ylitsepursuilevilla viitteillä populaarimusiikin eri tyylilajeihin. Voimakaksikon skaala vaihteli aina 70-luvun takaa-ajoleffojen ääniraidoista, jazz-onanian kautta rupiseen garagerock-iloitteluun. Kappaleiden nimissä suhailtiin Karibian, Vesuviuksen ja Tukholman välillä ja itse Leo Jokelakin mainittiin. Keksipä kaksikko (tai levy-yhtiö?) samassa yhteydessä lanseerata myös ääripöhkön ”scandinavian action jazz”-termin.

Jos debyytin nauhoittaminen vaati Niemiseltä ja Litmaselta kaksi päivää, on More Adventures With-levyn taltiointiin maltettu uhrata vielä yksi extra-vuorokausi. No, onhan kappaleitakin ”vain” 14 ja aikaan sisältyy sentään myös levyn miksaus. Kun pakettiin lisätään vielä aiemminkin tuttu nauhoitusmetodi (pääosin livenä 2-raitaiselle magneettinauhalle) ja sama tuottaja Lasse ”Larry Crane” Kurki, voi huoletta sanoa etteivät Nieminen & Litmanen ole kakkoslevyllään varta vasten lähteneet uudistuksia hakemaan.

Mutta jos resepti on toimiva – ja kaikkia osapuolia tyydyttävä – niin miksi pitäisikään. On selvä, että 90-prosenttisesti urku/rumpu-vetoinen ilmaisu sisältää rajoituksensa, mutta ei More Adventures With Nieminen & Litmanen ainakaan yksipuolisuudesta tai tylsyydestä kärsi. Kaikki kunnia Juha Litmasen huippugroovelle rumputyöskentelylle, mutta tähän show’n ehdoton stara on urkuri Sami Nieminen. Jälkimmäisen melodioiden ja kekseliäisyyden varassa duo tuleekin joko selviytymään tai vajoamaan unholaan. Tällä hetkellä kaikki todennäköisyydet ovat valoisammalla puolella. Yksittäisten huippusiivujen lohkominen levyltä on vaikeahkoa, muttei mahdotonta. Avaustsipale Milestones Of Turenki liikuttaa parhaan autokaahailuleffan tavoin. Semi-psykedeelinen Oracle’s Magic Stones tuo puolestaan mieleen duon esikuviksi usein mainitun Hansson & Karlsson parivaljakon tuotokset, tai oikeammin Bo Hanssonin soolot – joista kulttiklassikoksi noussutta Lord Of The Ringsia (1972) ei kerta kaikkiaan voi liikaa ylistää. Ei, vaikka olisit - kiitos Peter Jacksonin - saanut elinikäisen yliannostuksen kaikenlaisista hobitteiluista. Jos Niemisen & Litmasen jutut nappaavat isosti, on levy suorastaan pakollinen hankinta.

Ai niin, mainitaanhan se Leo Jokela nytkin. Mainioissa diskotunnelmissa jopa.

Kommenttien keskiarvo:

Qsine kommentoi 11.04.2006:

Pisteet:

Jostain syystä en koskaan lämmennyt ihan sataprosenttisesti parivaljakon esikoislevylle, joka liikkui vähän turhankin kutkuttavasti rupisuuden sietorajalla. Aavistuksen verran kuului liikaa se, että levy oli tehty suht lyhyessä ajassa. Se lofistely, mikä toimi Aavikolla, ei mielestäni oikein istunut tälle duolle.

Pidän siitä, että N&L on ottanut askeleen kontrolloidumpaan ja rauhalliseen suuntaan. Se sama energia, joka kuulosti esikoisella häröilyltä, on mielestäni nyt paljon kuuntelukelpoisempaa, mårtensoninpaa. Kappalemateriaali on hykerryttävää 60-luvun agenttiturhapurohenkisyyttä, ei tästä lounge oikeastaan parane, eikä blue note -kama ole kaukana. Jimmyjen Smith ja McGriff henki onnistutaan saavuttamaan häkellyttävässä määrin. Ei ole pieni saavutus se!

Nyt ovat säröt ja ruvet kohdallaan. Kyllä Suomessa koko ajan hyvää musiikkia tehdään. Sääli vaan, ettei sitä löytynyt tässä tapauksessa esim. kotikaupunkini levykaupasta, oli vain "mainstreamia" (=metallia)...