Julkaistu: 11.09.2001
Arvostelija: Mika Roth
Norjan goottirockylpeys on tehnyt tähänastisen uransa ennakkoluulottomimman ja ehdottomasti parhaimman levynsä. Nyt ei enää epäröiden vilkuilla vieruskavereiden papereita vaan kuljetaan täysin omia polkuja, sillä yhtye on hylännyt 'helpon' tien ja päättänyt kehittää itseään ennakkoluulottomasti uusiin, aiemmin kartoittamattomiin suuntiin.
Theatre Of Tragedy on uusinut soundiaan rajulla mutta johdonmukaisella tavalla. Musiquella kuuluu kaikuja menneiden aikojen futurismista ja Düsseldorf-soundista, kuitenkin niin että menneitä ei ole vain mielikuvituksettomasti lainattu vaan alan runsasta historiaa on käytetty inspiraation lähteenä. Yhtye onnistuukin siinä missä niin monet aikaisemmat yrittäjät ovat epäonnistuneet, sillä kitarasoundin rikastaminen koneilla ei tarkoita välttämättä kaiken vapaan tilan täyttämistä, vaan tiettyjen elementtien korostamista. Kaikki sävellykset on merkitty yhtyeen nimiin, ja sanoituksista vastaa bändin nokkamies laulaja/koneista vastaava Raymond I. Rohonyi. Suurimmasta osan vokalisoinnista tällä levyllä hoitaa kuitenkin aiemmin lähinnä taustalauluihin keskittynyt Liv Kristine Espanes, jonka kuulaan kirkas lauluääni sopiikin mainiosti yhtyeen uuden soundiin. Siinä missä edellisellä Aégis levyllä kappaleiden teemat liikkuivat vielä 'perinteisissä' goottiaiheissa - taruissa ja synkemmissä kohtaloissa, on uutukaisella otettu reippaasti mukaan futuristisempia cyberpunk teemoja, sekä teknologia painajaisia. Osassa kappaleita tämä toimiikin erinomaisesti, mutta pari kertaa homma meinaa kaatua jo turhankin lapsellisen sci-fin suuntaan - onneksi nämä heikommat hetket ovat vain ohimeneviä vilauksia.
Itseäni tällä tasaisen varmalla levyllä monien kuunteluiden jälkeen suurimmin miellyttivät kappaleet Fragment ja Radio, joilla eri vaikutteiden sopusointuinen yhteensulautuminen on täydellisimmillään. Bonusbiisinä (ainakin digipakilla) lopusta löytyvä The New Man on juuri sopivan kevyt rutistus. Tästä on vuonojen maan ryhmän hyvä jatkaa eteenpäin.
