Placebo: Meds

Virgin

Placebon ura alkoi varsin j�hme�sti. Kahden ensimm�isen levyn kappalemateriaali oli kiltisti sanottuna viel� varsin ep�tasaista, vaikka joukkoon mahtui muutamia Every You Every Men kaltaisia helmi�. Tummas�vyisen ja orastavan kokeellisen Black Market Musicin (2000) my�t� Placebo oli v�h�ll� ajaa totaalisesti mets��n, mutta laskusuuntaus j�i onneksi lyhyeksi. H�mment�v�n kest�v�ksi levyksi osoittautunut Sleeping With Ghosts (2003) nosti trion kertaryk�yksell� yhdeksi kuluvan vuosikymmenen merkitt�vimmist� yhtyeist�, todistaen samalla v��r�ksi kaikki ep�ilyt Brian Molkon s�vellysty�n rajoittuneisuudesta. Kun viel� otetaan huomioon Placebon hidas kypsyminen ��rimm�isen tiukaksi live-yhtyeeksi, voidaan sanoa ett� l�ht�kohdat Medsille ovat enemm�n kuin otolliset.

Meds alkaakin todella lupaavasti. Yhdess� The Kills-b�ndin Allison Mosshartin kanssa duetoitu nimibiisi on Placeboa parhaimmillaan � kappale, joka n�enn�isen huolettomasta riffittelyst� kasvaa yhtyeelle ominaiseksi kohtalokkaaksi s�hk�kitaramyrskyksi. Biisin tekstipuolella Molko tosin hieman toistaa itse��n, sill� seksi/huumet ovat Placebon tekstien aiheina liiankin ahkerasti k�ytettyj�. Mosshartin ja Molkon toimiva �vuoropuhelu� tuo toki useasti kuultuun aihealueeseen t�ysin uutta s�hk��. My�s Medsin kakkossiivulla Placebo iskee kultasuoneen. Kuten useimmat laadukkaat kappaleet, my�s Infra-Red vaatii muutaman kuuntelukerran, mutta sen j�lkeen kyyti onkin sit� kylmemp��. Molkon Medsille sorvaamista pop-koukuista biisin kertos�e on se kaikkein ter�vin. Jos t�t� ei jatkossa l�hdet� tarjoaamaan kuluttajille sinkkuna, niin olen syv�sti ihmeiss�ni.

T�m�n j�lkeen levyn liiton alkaa kuitenkin tulla kuoppia. Drag, Space Monkey ja Follow The Cops Back Home t�ytt�v�t paikkansa, mutta juuri muuta kerrottavaa niist� ei ole. Tai no, tuohon Space Monkey-biisiin Placebo on onnistunut loihtimaan et�isesti A Perfect Circlen mieleentuovaa uhkaavuutta. T�m�n j�lkeen heng�hdystauko kuitenkin p��ttyy ja kolmikko palaa itselleen luonnollisimmalta tuntuvan voimarunttauksen pariin. Post Blue ja Because I Want You toimivatkin hyvin.

Levyn loppupuolen kappaleista on pakko nostaa esiin viel� hauraan kaunis Broken Promise, jolle yhtye on saanut vieraaksi itsens� R.E.M-liideri Michael Stipen. Paperilla Stipen ja Molkon yhdistelm� saattaa tuntua vieraalta, mutta pirun hyvin duetto k�yt�nn�ss� pelitt��. Stipen teoksista paras vertailukohta lienee suosikki-R.E.M-levyni, New Adventures In Hi-Fi, joka alakulossaan ja mollimelodioissaan lienee aikaanan vaikuttanut my�s Molkoon.

Meds on hieno jatko Placebon nauttimalle nousujohteelle. Viel� on liian aikaista sanoa tuleeko se nousemaan Sleeping With Ghostsin ohi trion parhaana levyn�, mutta ainakin yhtyeen varhaisen tuotannon se sel�tt�� 6-0. Nyt vain peukut pystyyn ett� Placebo n�hd��n tulevana kes�n� jollain maamme lukuisista festareista.

Kommenttien keskiarvo:

Otso_O kommentoi 13.03.2006:

Pisteet:

Mielest�ni duetto on aivan karmea. Follow the cops back home tosin s�v�ytt�� kummasti kuten muutkin hitaammat kappaleet. Aika laajalti jakaantuu ihmiset biisien diggaamisen puolelta.

Aika positiivinen yll�tys. Kielletty rakkauteni kykeni viel� varsin passelliin suoritukseen. Parempaan olisi ollut mahkuja jos muutama biisi olisi j�tetty pois. N�inkin ihan hyv�.

minna28 kommentoi 16.03.2006:

Pisteet:

Ei t�� mik��n helppo nakki ole, mutta tykk��n koko aika enempi! Osittain my�s totaalisen subjektiivisesti ja puolueellisesti: kun ne aiemmatkin levyt oli niiin hyvi�, ei t�m�k��n voi ihan kakka olla jne jne...

JariJ kommentoi 17.03.2006:

Pisteet:

V�h�n tyhm�� t�ll�in j�lkik�teen omaa arviota kommentoida, mutta kyll� tuo Song To Say Goodbye ansaitsee tulla mainituksi - mit� enemm�n sit� py�ritt��, sit� paremmalta se kuulostaa. (On muutes aika ainutlaatuista "haudata" levyn ensi sinkku pitk�soiton vikaksi biisiksi).