Viral

En ole nähnyt vielä mitään, väittää Flannelmouth tuoreella neljän kappaleen ep:llään. Brittihenkistä poppailua rustaava yhtye tarjoilee tällä välillä mahtipontiseksikin yltyvällä plätyllään maukkaan maistiaisen tunteikkaan pehmeää kitarointia. Tukholmassa äänitetyt kappaleet kertovat pettymyksistä ja muutosvaiheista suhteen jälkimaininkien fiiliksissä. Musiikkipuolesta vastaavat yhtyeen solisti Tuomo Kuusi ja kitaristi Ari Virtanen, pohtivat sanoitukset on merkattu Virtaselle. Lyömistä vastaa Markus Koskinen, bassosta ja taustalaulusta Antti Lönnblad ja lisää kitaraa yhtyeen sointiin antaa Jussi Lahtinen. Eli aika perinteinen kokoonpano, kitaravaltaista poppailua odotettavissa.

Levyn avaava Collection pohtii ajatusta menetettyjen kokoelmasta, jota edustaa jälkeenjääneet hiukset. Rauhallisesti startataan ja Tuomon leijailevasta tulkinnasta nousee ensimmäisenä mieleen Sister Flon Samae. Kaunis poppailu ajatuksella. Virkistystä tarjoilee kakkosraita Last Exit. go deep into it. Lost And Foundista nousi mieleen niin Pulp kuin Helsinkiläinen ravintolakin. Brittihenkinen ääntäminen, ja voi sanoa melkein kiekuminen, alkaa osittain ärsyttämään. Mahtipontisuutta on ainakin saatu, onko sitä sitten haettu vai ei? I took a lot of pills to stop my thrills alkaa levyn päättävä Dead Moody. Silti herätään aina ensimmäisenä. Levyn vauhdikkain biisi, kitarat kiertää kivasti. Minua kuitenkin rassaa tuo Jarvis/Brett Anderson -tyylinen venyttely hivenen. No, jotkut diggaa, toiset ei.

Kaikkinensa on kuitenkin muistettava, että kyseessä on neljän biisin ep, jollaisena levy kyllä toimii ja tarjoaa kuvan Flannelmouthin osaamisesta ja kypsyydestä. Yhtye mainitsee tavoitteekseen pitkäsoiton julkaisun, johon on tämän pohjalta hyvä lähteä. Kaikki pehmeän brittihenkisen fiilistelyn ystävät, Flannelmouth on palannut!