Eri esittäjiä: Bandit! – Nuorten rytmimusiikkihanke

Sibelius-Akatemian Koulutuskeskus

Bandit! –projekti on tai oli Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen hallinnoima rytmimusiikki-hanke, joka toteutui Seinäjoen seudulla vuosien 2004-2006 aikana. Tavoitteena oli parantaa alueen toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia, kasvattaa rytmimusiikin osaajia ja esiintyjiä sekä kehittää alueen imagoa. Mukana olleet bändit saivat monenlaista ohjausta ja koulutusta sekä saivat mahdollisuuden paikalliseen suhdetoimintaan. Arvostelussa oleva kokoelmalevy esittelee kahden kappaleen verran yhdeksän näiden yhtyeiden osaamista.

Levyn avaavan Nurmolaisen Komedia Vulgarian kaksi kappaletta olivat juuri kuuntelussa Desibelin Pienet-koosteessa, jossa yhtyeen teatraalinen progerock kieltämättä vakuutti. Myös tällä koosteella Vulgarian meisinki on selkeästi omaperäisintä tahkoamista. Turhaa toistoa välttääkseni kehotan lukemaan tarkemmat kommentit koosteesta. Nukke siirtyy selkeästi raskaamman mätkeen pariin. Nelivuotiaan yhtyeen anti liikkuu jossain kiivaasti ärisevän metallin maailmoissa, keventäen kulkuaan hetkittäin korkealle kaartavilla maalailuilla. Samoin Ylistarolainen Luotettava todistus kulkee metallin maailmassa. Vuodesta 1998 toiminut yhtye käsittelee sanoituksissaan kristillisiä aiheita, joten tätä trashiä voisi kai pitää white metallina.

Samasta kylästä ponnistaa myös hard rockeissa maailmoissa kulkeva Vespera. Tummalla ratsastuksella alkava Life Is Running Too Fast nappaa nopeasti mukaan sankarihevisti laukkaavat riffit ja nostaakin hetkittäin mieleen jopa Iron Maidenin. Toinen biisi ratsastaa jopa edellistä raskaammin, joten oikeampi termi touhulle lienee heavy. Ville Korkiamäen laulu ei hirveästi vakuuta. Toisaalta, kaverit ovat vasta 15-kesäisiä, ja soitto kuulostaa kohtuulliselta joten ihan hyvältä vaikuttaa. Vuodesta 2004 toiminut Undence siirtyy aggressiivisen metallin suuntaan, vihaista ja puoliärjyvää mätkettä. Taustalaulut nousivat omaan korvaan jutun positiivisimpana piirteenä. Omassa sarjassaan ihan sujuvaa soitantoa. (Minähän en metallia oikeastaan kuuntele, joten mitään syvällistä analyysia eivät metallistit saa. Valitan.)

Ilmajokelainen metalliyhtye Arcane jatkaa raa´alla linjalla eli laulu kuulostaa enemmän visvan lentelyä enteilevältä ärjynnältä kuin laululta. Melko laahaavasti ja mahtipontisesti etenevän touhun jylhät kosketinosiot miellyttivät. Kieltämättä tiukkaa... Vuodesta 2000 toiminut Insipid lisäsi touhuunsa koskettimet vuonna 2003. Viisikon haaveellisesta mollirokista tiukemmin puristuvaan kertosäkeilyyn kasvava tykittely tuo mukavasti esiin niin rauhallisempaa kuin rankempaakin soittoa. Laulu jää hiukan valjuksi ja se ihan viimeinen kiteytys jää hiukan puuttumaan. Kakkosraita Searching Life kuulostaa biiseistä tasaisemmalta, eikä hienoa kasvatusta tapahdu samassa mitassa.

Kolmen sisaruksen muodostama Speed Limit veivaa valoisampaa ja kevyempää kamaa. Menevä punk rock on tällä kokoelmalla ehkä eniten meikäläisen musaa ja vaikka siskot eivät ehkä vielä mikään todellinen tähti ole, kuulostaa energinen ja huoleton punkittelu metalliannosten jälkeen oikein kelvolta. Melodiaa on mukavasti ja neitojen yhdessä tuumin hoitama laulukin menee, vaikka ääntäminen hiukan ontuukin. Kovin räkäistä tai tummaa tästä ei saa tekemälläkään, mutta ei tämä mitään pelkkää mansikkapurkkaakaan ole. Diggasin. Viimeinen yhtye Dormancy on noin neljävuotias englanninkielistä rockia tummalla groovella soittava kolmikko. Laulaja-kitaristi Eetun lauluääni on mukavan persoonallinen ja menevä rokittelu kaiken kaikkiaan melkoisen omaperäistä. Ainakaan suorien viivojen vetäminen esikuviin ei ole päivänselvä juttu. Juurevuutta on, mutta myös raskasta säröä. Levyn bändeistä toivon kuulevani kahta viimeistä Komedia Vulgarian ohella jatkossakin. Toki metallisaraltakin löytyi ihan mielenkiintoisia tyylejä. Mitään todellista ”tajunnanräjäytystä” ei silti tapahtunut, vaikka en moista oikeastaan odottanutkaan. Merkitsee vain sitä, ettei levyn ”keskiarvosanaa” voi ihan kiitettäville viivoille asti vetää.