Necessary

Stars Of CCTV näki päivänvalon ensi kerran jo lokakuussa 2004, jolloin bändi julkaisi sen 500 kappaleen omakustanteena. Pian loppuunmyydyn painoksen kintereillä juoksivat myös levy-yhtiöt, jotka oikeutetusti näkivät bändissä rutosti kaupallista potentiaalia. Matkan varrella hieman muokkautunut pitkäsoitto julkaistiin virallisesti viime kesänä ja pikku hiljaa yhtyeen tähti alkoi nousta. Kuluvan vuoden tammikuussa levy vihdoin pamahti brittilistan ykköseksi ja pian sitä seurasivat mm. Brit Awards-ehdokkuudet. Pöhinä huomattiin Suomessakin, jossa Stars Of CCTV pukattiin alkuvuodesta markkinoille uudelleen.

Hyvä niin. Hard-Fi ei nimittäin ole pelkästään tämän sesongin coolein suosikkibändi, vaan sillä on kaikki mahdollisuudet tehdä laadukas ja pidempikestoinen ura, hieman samaan tyyliin kuin esim. Manicseilla tai Supergrassilla – vaikka yhteistä ei juuri musiikillisella puolella olekaan. Hard-Fin soundissa voi huomata yhteneväisyyksiä niin The Jamiin, Dexy’s Midnight Runnersiin kuin Bluriinkin, mutta varsinaista rinnastuskohtaa sille on näistäkään mahdoton löytää. Ehkä on vain tunnustettava että yhtye on jo debyytillään pystynyt saattamaan palaset niin hyvään järjestykseen, ettei verrannaisten hakeminen ole kovin perusteltua.

Tilannetta avittaa tietysti mainiot kappaleet. Taannoisesta Jools Hollandin mainiosta show’sta päähän iskeytynyt Tied Up Too Tight, vankkoihin perusasioihin luottava Cash Machine ja koukukas Hard To Beat osoittavat että bändin lauluntekijällä Richard Archerilla on homma oikealla tavalla hanskassa. Muutamat suvantokohdat eivät menoa Hard-Fin jykevää menoa juuri haittaa.

Tämän pumpun tekemisiä täytyy seurata jatkossa silmä kovana.