Enter My Silence: Coordinate - D1sa5t3r

JMT-Music

Jyväskylästä kotoisin oleva Enter My Silence starttaili toimintaansa jo reilu kymmenen vuotta sitten ja heti alusta alkaen homman nimi oli metalli – ja tietysti erittäin heavy sellainen. Parin demon ja yhden promon jälkeen bändi solmi levytys-sopimuksen, joka poiki nopeasti vuonna 2001 julkaistun debyyttialbumin Remotecontrolled Scythe. Esikoispitkäsoiton jälkeen yhtye vajosi kuitenkin miltei totaaliseen horrokseen, jota seurasivat lopulta vielä levy-yhtiö ongelmatkin. Vajaa viisi vuotta on siis kulunut ja viimein debyytille tarjotaan jatkoa. Matkalla on vaihtunut niin levy-yhtiö kuin osittain miehistökin, mutta punaisena lankana toimii edelleen melodinen, raskas ja modernihko metalli.

Kun puhutaan melodisesta, nopeasta ja kevyesti death-vaikutteisesta metalcoreen kaartuvasta mäiskeestä, ovat assosiaatiot jenkkiintyneeseen Göteborg-soundiin näinä päivinä suorastaan väistämättömiä. Enter My Silencen raskaasta rytkeestä saattaakin löytää jälkiä niin rupisimmasta In Flamesista kuin Pohjois-Amerikan suuruuksistakin (Machine Head, Chimaira), mutta nämä pienet yhtäläisyydet rajoittuvat onneksi lähinnä soundillisiksi samanlaisuuksiksi. Enter My Silencen vahvin ase onkin sen oma tyyli, joka etenkin nopeammissa tapporaidoissa pääsee hyvin esille. Hitaammissa sivalluksissa on toki myös ideaa, mutta turhan usein niistä jää puuttumaan se viimeinen verenmakuinen puristus. Erityisesti toisena soiva Spin sekä levyn puolivälissä maisemaan tärähätävä nimibiisi Coordinate: D1sa5t3r onnistuvat yhdistelemään näiden ”kahden maailman” parhaita puolia, siten että idearikkailla sovituksilla saadaan ruuvattua kappaleiden rakenteista vielä rahtu lisää tehoja irti. Sitten edellisen levyn Swallow The Sun orkesteriin siirtyneen Mikko Kotamäen saappaat täyttänyt uusi vokalisti Mika Lisitzin suorituu sarastaan moitteetta, eikä herrain mätkeestä muutenkaan löydä juuri pahaa sanottavaa.

Enter My Silencen toinen pitkäsoitto onkin kaikin puolin ansiokas teos, etenkin kun ottaa huomioon sen pitkän horroksen jossa yhtye ehti jo käymään. Viisikon tarjoama metallikeitos on pienistä puutteistaan huolimatta sen verran maukasta ja terävää, että toivottavasti seuraavaa annosta ei tarvitse odotella ihan näin pitkään.