Julkaistu: 28.02.2006
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
We Are The Trail
Helsinkiläisnelikko Downstairsin debyytti-ep:llä soi melodinen ja popahtava punk rock, jossa hoocee-mausteita kuultiin vain rikkana rokassa. Viiden biisin kakkos-ep:ään yhtye siirtyy selkeästi enemmän hardcore-maailman suuntaan. Asmon laulu tuntuu nyt olevan pelkkää ärinää, soitto poukkoilee keskinopeudeltaan huomattavasti kiivaammin. Toki mukana on myös pop-elementtejä, joita kuulee etenkin koskettimissa. Hetkittäin touhu liikkuukin kohtuullisen kevyesti, mutta hetken päästä taas ruoskitaan raivolla. Kielikuvioissa on hiukan samanlaista mielikuvituksen lentoa kuin mitä esimerkiksi System Of A Down harrasti viimevuotisella tuplallaan. Silti varsinaisesti soitossa ei ole juurikaan metallia, kyseessä on edelleen hardcoren ja popin ristisiitos, jossa rajalinja on siirtynyt asteen pari rankempaan suuntaan. Verrokiksi kelpaa ainakin tiukkuuden osalta vaikkapa kiivain Disco Ensemble. Vaikka kevyempi linjaus sopi omaan korvaan paremmin (siitä siis heikommat pisteet), pystyn näkemään Downstairsin potentiaalin ja tämän raskaamman linjan toimivuuden. Hieno näyte.
Helsinkiläinen nelikko soitti debyytti-ep:llään hikisesti mättävää punkvaikutteista rockia. Seuraava levy siirtyy kohti aggressiivista hardcorea, jossa urut tuovat mukanaan hieman kevyempää puolta. Tultaessa vuoteen 2008 nelikon keitoksessa yhdistyy näiden ohella indie-elementtejä. Muutti nimensä muotoon DWNSTRS.
Linkki:
facebook.com/dwnstrs
downstairsnoise.com
(Päivitetty 3.3.2013)