The Phoenix Foundation: Falling

Combat Rock Industry

Jos oli The Phoenix Foundationin debyytti These Days tiukkaa turboahdettua punk-vääntöä, liikahtaa turkulaisnelikon kakkoslevy Falling selvästi popimpien ja rennompien sävyjen pariin. When Will We Ever Learniltä kaikaa jopa akustinen, haikeasti väräjävä kantrikitara. Kuullaanpa soiton seassa välillä jopa selloja...

Avausraita Do I Have To Change... potkii tiukasti reilun minuutin alku-mietiskelyn jälkeen. Fiilis on silti aika haikea ilman takakireyttä. Laulaja-kitaristi Jallun englannin ääntämys nyt ei täysin sulavasti suju, mutta pieni aksentti ei punkin ollessa kyseessä hirveästi tunnelmaa heikennä. Again potkii kiivaammin, silti rennosti. Melodisuus nousee yhtyeellä selkeästi esiin ja touhussa maistuukin hiukan samanlainen haikea herkistely kuin I Walk The Linen tuoreimmalla. I Think I Can lähtee näppäilystä pohdiskelemaan, We Have Got To Try painaa puolestaan kaasua valoisasti. Akustista kitaraa ja selloa kuullaan kappaleen päätteeksi.

To Lose A Friend vakuuttaa mollissa keinuvana akustisena rallina, This Townin säröinen soundi ja tarttuva kerto toimii myös hyvin. Lisää selloja kuullaan uneliaalla So Am I:lla, nimibiisi Falling maalailee ajattomasti ja kaartaa korkealta. Bassokuviolla käynnistyvä Don´t Look So Sad päättää levyn karheasti hölkäten. Suomenkielinen piiloraita on myös ihan toimiva. Foundationin punk rock on samaan aikaan menevää ja karhean rentoa. Hommassa maistuu niin kauniit melodiat kuin melankolisuus. On hienoa huomata, kuinka suomalaisen rockin vahvuuksiin kuuluvaa melankolisuutta kuulee nykyään myös punkimmissa tuotoksissa. The Phoenix Foundation kakkonen on tällä saralla vähintään kelvollinen kokonaisuus.