Zook: Root Canal Recovery

Kuru records

Vaikka äijärock ei varsinaisesti olekaan kuollut taiteenlaji, niin ei se myöskään ole uusiutuva luonnonvara. Zook on 2003 vuonna perustettu miehinen aikuisrockia soittava kokoonpano. Walesilainen laulaja Bryn Jones, kitaristi Rocka Merilahti ja Kingston Wallista tutuksi tullut rytmiryhmä Sami Kuoppamäki rummuissa ja Jukka Jylli bassossa muodostavat tämän kenties liiankin hyvin toimivan yhtyeen. Homma ja genrenkaavat ovat sen verran hallussa, että luulisi miesten jo itsekin tylsistyvän.

Ensimmäisen biisin aikana kuuntelijan mielenkiinto ei tahdo pysyä oikein vireänä. Jos biisiä kuuntelemalla pystyy näkemään silmiensä edessä kappaleen rakenteen, niin kaikki ei välttämättä ole kohdallaan. Onneksi levyn toinen biisi Buckshot kuittaa pottia hieman jo takaisin päin. Levy myötäilee loppuosin pitkälti bluespitoisten yhtyeiden jo aikaisemmin asettamia linjoja. Bändit kuten Led Zeppelin, Canned Heat tai AC/DC ovat saaneet omaperäisyydellään ja energiallaan jo aikaisemmin aikaan saman mitä Zook yrittää tuoda Suomeen.

Levyn materiaali ei ole huonoa ja tämän kaltaiselle musiikillekin on tilausta Suomessa, mutta tiivistämisessäkin olisi ollut varaa. Levyn runsaasta 50 minuutin kestosta olisi huoletta voinut poistaa ainakin kymmenen minuuttia. Useat biisit junnaavat tyhjän päällä toistaen samoja osioita tylsyyteen asti, vaikka välillä se varsinainen poljento tuleekin sieltä esiin. On myöskin niin että kaikki bändit eivät toimi studiossa, mutta sitä vastoin sitäkin paremmin lavalla. 70 –luvun brittibluesbändi Dr. Feelgoodkaan ei ollut hääppöinen menestys studiossa, mutta lavalle päästyään se räjähti käyntiin sellaisella voimalla, että katsomossa väisteltiin sirpaleita.