Toto: Falling In Between

Frontiers

Joskus muinoin 70- ja 80-luvuilla suurtakin suosiota nauttinut Toto on edelleen olemassa, vaikka kuohunta yhtyeen ympärillä on jo aikoja sitten laantunut. Harvakseltaan levyjä julkaissut yhdysvaltalais bändi on oman aikansa suurimpia AOR-nimiä, joka ei ole oikein koskaan onnistunut pääsemään irti menneisyydestään. Niinpä myös yhtyeen uusin albumi jatkaa visusti tutuilla ja turvallisilla linjoilla.

Toton faneja varmasti miellyttää se tosiasia, että Falling In Between on soundillisesti todellinen aikakapseli bändin kultaisiin päiviin. Viimeisen päälle hinkatut, hiotut ja punnitut kappaleet soljuvat ohitse suurena, rentona ja miltei tyystin ärsykevapaana virtana. Jokainen sekunti, tahti ja yksityiskohta on suurta suorituksen juhlaa. Teknisesti uutukainen ei häviä varmasti askeltakaan takavuosien kiekoille, vaan suunta on luultavasti ollut täysin päinvastainen – mutta ne sävellykset, ne sävellykset. Falling In Between tarjoaa kymmenen kipaletta, joista yksikään ei jää mieleen kahta minuuttia pidemmäksi ajaksi. Kun ottaa huomioon että yhtye on takavuosina luonut mm. kappaleet Africa ja Rosanna, ei voi kuin ihmetellä uuden materiaalin täydellistä teflonmaisuutta. Hitaammat biisit eivät herätä kliinisyydessään minkäänlaisia tunteita ja ns. rockaavampi sekä nuorekkaampi paahto on teennäisyydessään lähinnä surkuhupaisaa. Kaikkein pahimmin kromattu kevytkirves kalahtaa kuitenkin kiveen, kun bändi ryhtyy parantamaan maailmaa Spiritual Man kappaleessa.

Totolla riittää varmasti sosiaalista tilausta vielä vuosiksi, sillä sen vanhat hitit ovat edelleen hienoja saavutuksia. Uutta materiaalia vaivaa kauttaaltaan laiskanpulskea ponnettomuus ja mitäänsanomattomuus, mutta mitäpä väliä sillä toisaalta on, sillä tulevalla jäähallikiertueella yleisö ei mitä luultavimmin odotakaan kuulevansa kuin niitä vanhoja hittejä.