Julkaistu: 13.02.2006
Arvostelija: Marko Ylitalo
Sub Pop
Kanadalaisten indie-rock-invaasio ei onneksi osoita ehtymisen merkkejä. The Constantines ei kuitenkaan ole uusi kala meressä, vaan Tournament Of Hearts on jo yhtyeen kolmas kokopitkälevy, eikä yhtyeen ilmaisu ole muutenkaan kovin lähellä The Arcade Firen, Wolf Paraden tai esimerkiksi Broken Social Scenen kulmikkaan kotikutoista ja moniulotteisen sirpaleista ilmaisua. The Constantines luottaa perinteisempiin keinoihin, ja levy tuokin mieleen American Music Clubin ärhäkimmät hetket tai Afghan Whigsin mestariteoksen 1965 (1998), muutoinkin kuin vokalisti Bryan Webbin Greg Dullia muistuttavan äänialan puolesta. Toisinaan (Draw Us Lines, Soon Enough) Webb ähisee yhtä intensiivisesti kuin Bruce Springsteen pomoimmillaan.
Alkuun levy kuulostaa varsin vaatimattomalta, romuluiselta vaihtoehtorockin ja -kantrin sekoitukselta, mutta kuuntelukertojen myötä sen ote tiukentuu ja sävykkyys kasvaa kerta kerran jälkeen. Hotline Operator, Love In Fear, Lizaveta, Good Nurse, Thieves, You Are A Conductor. Jokainen kappale kuulostaa joka kerta aina vain paremmalta, ja myös edellistä kappaletta paremmalta – riippumatta siitä soittaako ne satunnaisessa vai levyllä olevassa järjestyksessä. Tosin akustinen Windy Road on parhaimmillaan levyn viimeisenä kappaleena. Toisin sanoen The Constantinesin uusin albumi on sekä kokonaisuutena että yksittäisinä kappaleina erittäin onnistunut. Tournament Of Hearts on samaan aikaan kiehtova kuin uusi löytö ja takuuvarma kuin vanha suosikkiyhtye.
Kanadalainen indie rock-yhtye.
Kotisivut: www.constantines.ca
(Päivitetty 27.06.2006)