Epic

Jo tuossa vuosituhannen taitteessa maailma kuuli teksasilaisen Flickerstickin debyyttialbumia Welcoming Home The Astronauts. Tämä kyseinen lätty on uudelleenmiksattu versio edellisestä, pykäliä viilaamassa ei sen vähäisempi nimi kuin Tom Lord-Alge. Vuodesta 1996 veivannut yhtye on saanut miehen avulla albumiinsa hyvän otteen. Valitettavasti en ole tuota 2000 –versiota kuullut, mutta tämä ainakin kelpaa.

Laulaja-kitaristi Brandin Lean ja kitaristi Cory Kreigin luotsaama yhtye soittaa tuulista rokettipoppia, iloista ja energistä. Välillä rauhoitellaan kuin kesäpäiväisissä avoautoretkissä. Tiedäthän, kun tuuli puhaltaa hiukset takaviistoon satanolla. Chillailu katkeaa energiseen kitaraan ja perinteiseen rumpunostatukseen. Basistin pallia hallitsee Brandinin veli Fletcher Flea, rumpuja rei’ittää Dominic Weir ja jottei saundista vain jäisi jotain uupumaan, yhtyeen täydentää kolmannen kitaran valtias Rex Ewing. Lyriikoista vastaa pääasiassa Brandin.

Tylyä, eikö totta? Brandin kertoo haaveistaan tyttöystävälle, joka nujertaa miekkosen sanoin: You’re So Hollywood. Uskoudu siinä sitten. Saundien puolesta levyn hittejä, hollywoodmaisuus jää päähän soimaan. Brandinin laulupersoona on vahva ja miestä kuuntelee mielellään. Ja jos tytsy moista jatkaa, niin eikun Chloroform For One You Love. Alkutykitys Lift (With Love We Will Survive) on komea, tippuu ainakin mulle, kuis sulle? Heh, noin mä olen aina halunnut kysyä levyarviossa.

Got A Feeling, got a feeling…just run away. Jee. Eihän ne sanat noin mene, mutta siinä ne tarttuvimmat tuli. Ja tiedäthän, you’re so Beautiful today. Bonusraitoina alkuperäiseen tulleet Smile ja piilobiisi Execution By X-Mas Light toimivat kokonaisuudessa kuin perunasalaatti paahtoleivän päällä. No, kuka mistäkin tykkää. Helpottaahan se, kun voi omin korvin todeta, etteivät kaikki teksasilaiset sahaa stetson päässä rivitanssia, vaan sieltäkin päin eksyy musiikin alati kasvavaan Babylonin torniin ihan asiallista kamaa.