Levyarvio

Dirty Projectors: Highlights From The Getty Address (EP)

BV2

23-vuotias newyorkilainen Dave Longstreth julkaisi kolmannen Dirty Projectors-albuminsa Getty Address keväällä 2005. Maestron Glitch-oopperaksi nimeämä musiikki vakuutti suomalaisen indielafkan Bad Vugumin levymogulin Heikosen nähtävästi siinä määrin, että levystä piti lohkaista viiden biisin kokonaisuus myös Suomen markkinoille.

Ep alkaa monipuolista ja vinoa elektro-maailmaa klassiseen orkesteriin, taputuksiin ja psykedeeliseen lauluun laiskasti yhdistelevällä I Will Truckilla. Hommaa mutkistaa vielä naiskuoro-osiot. Levyn teemana kulkee tarina, jossa Eaglesin Don Henley seikkailee Hernan Cortezin ja Montezuman kanssa konkistadori-aikojen Amerikassa. Longstreth esittää oopperassaan itse Henleyn roolia, Lucy Greene tarjoaa äänensä Sacagawea Petrillolle. Ihan ilman peyotea ja muita psukedeelejä ei tätä tarinaa läpi käydä, sen verran epätodellisia äänimaailmoja DP käyttää. Torvilla starttaava Not Having Found lähtee rullaamaan vauhdikkaammin hilpeästi tikittävällä tahdilla. Daven laulu on jopa edellistä laiskempaa psykedeliaa, kuulautta luodaan elektromaailman vastapainoksi muun muassa eteerisillä huiluosuuksilla. Jolly Jolly Jolly Ego humisee rauhallisemmin, biisin hienosti falsettiin kaartuva kertsi on levyn mieleenpainuvimpia vokaalisuorituksia. Kiire ei tunnu olevan, vaan biisi sykkii kaikessa rauhassa ja onkin lähempänä klassista sävellysteosta kuin perinteisintä pop-melodiaa. Vähän vastaavanlaista kokeilevaa äänimaailmaa löytää muun muassa Björkiltä, joskin Dirty Projectors kaartaa kauempana radioystävällisestä kaavasta.

Time Birthed Spilled Blood antaa tilaa selloille ja hienovaraisesti uhkailevalle äänimaailmalle. Lehmänkelloa, falsettia ja huminaa. Tasapainon biisiin luo pitkälti Greenen toteava laulu. Finches´ Song At Oceanic Parking Lot päättää homman tältä erää nykien kaikessa rauhassa kuin jumiin jäänyt kaitafilmi. Heikonen tarjoilee saatteeseen sellaisia sanoja kuin avantgarde, taikasienet ja kirkkokonsertti. Noihin kun vielä lisää sanat humina, elektro, falsetti ja ooppera, niin pääsee sisään Getty Addressiin. Jotain aivan muuta.

****-
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet:  Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Artistihaku
Artisti

Dirty Projectors

Newyorkilainen Dave Longstreth luo musiikki-oopperoita, joissa humiseva elektro kohtaa klassisen orkesterin kielet ja puhaltimet, falsettiin taipuvan laulun ja rutosti psykedeliaa.

Linkki:
dirtyprojectors.net

(Päivitetty 19.3.2017)

Levyarviot

Dirty Projectors
*----
19.03.2017
Arvostelijana Mika Roth
Highlights From The Getty Address (EP)
****-
29.01.2006
Arvostelijana Ilkka Valpasvuo