Julkaistu: 26.01.2006
Arvostelija: Sami Nissinen
Aisti
Useista manserockkuvioista tutun Jukka Salmisen, alias Tapesin, debyyttipitkäsoitto on hauras ja kaunis kokonaisuus. Tunnelma ja äänimaisema on minimalistinen; kitaran ja laulun lisäksi taustalla soivat vain ajoittain melodika, vintage-urut, sekä pikantin lisävärin tuova huilu Small Room-kappaleessa.
Herra hiplailee nylon-kielistään varsin mehukkaasti ja hänen äänenkäyttönsä kuullostaa vaivattomalta ja koskettavalta. Ilmaisun dynamiikka tuo vahvasti mieleen Jose Gonzalesin, mitä yhtäläisyyttä tukee myös kitaransoittotyyli. Levyn kapaleen ovat hienoja pienimuotoisia ja polveilevia polaroid -kuvia, joista kirkkaimpina tähtinä erottuvat Barcelona, Brighter Light, sekä In the Garden. Jokseenkin ihailtavaa on myös se että esimerkiksi viimeisenä mainitun kerrassaan hienoa melodiaa ei vesitetä pitkällä sovinnaisella rakenteella, vaan viisu kestää sen verran kuin pitääkin, jonka jälkeen sen haluaa kuunnella heti uudestaan. Omien sävellysten joukossa sisäsiittoinen Tigerbombs-cover valinta, Highway, ei kuulu kiekon helmiin, vaan homma tuntuu lähinnä hauskaksi tarkoitetulta kuriositeetilta.
Huolimatta lajityypin näennäisestä ajattomuudesta liittävät muunmuassa vaihtuvat metrit, muunne- ja maj-sointujen runsas käyttö, sekä äkkiväärät modulaatiot musiikin nykyisyyteen. Erilaisten sävellajien ja rytmien käyttö voisi tehdä levyn ilmeestä monipuolisemman ja omaperäisemmän. Nyt kappaleiden samanlaisuus luo kyllä levylle yhtenäisen tunnelman, mutta se vaatii samalla ilmaisun sataprosenttista eheyttä. Tästä Tapes suoriutuu kuitenkin varsin mainiosti.
Tapes on helppo nähdä osana (britti)mediassa jo kuolleeksi julistettua, mutta silti ajankohtaista new acoustic movementia - halua palata puhtaaseen ja paljaaseen ilmaisuun. Tässä kontekstissa Tapesin estetiikassa kuuluu lajille tyypilliset ilmaisumuodot: musiikki on vakavaa ja melankolista, mutta samanaikaisesti eteerisen kevyttä. Sanoitusten huumori ja ja erityisesti cover-valinnat kielivät postmodernin ironian tajusta. Intiimi kiekko vaatii keskittymistä avautuakseen, ja vaikuttaa myös siltä, että se kestää pitkäaikaista luukuttamista. Tällöin voi sanoa, että Tapes on onnistunut mainiosti tavoitteessaan.
Jukka Salmisen mies ja akustinen kitara -soolo humisee pehmeästi. Vuoden 2008 levyllään Aloha! Tapes laajentaa skaalaansa myös reippaampaan askellukseen.
Kotisivut: www.tapesmusic.com
(Päivitetty 04.11.2008)
Kommenttien keskiarvo: