Silentium: Seducia

Dynamic Arts

Kevyesti kokoonpanoaan sitten edellisen albumin uudistanut Silentium ei ole koskaan tyytynyt helppoihin ratkaisuihin. Vuonna 1996 ensimmäisen demonsa julkaissut bändi onkin läpi uransa synnyttänyt kuulijoissa väkeviä tunteita niin puolesta kuin vastaan. Uusi pitkäsoitto Seducia ei tuone tuohon asiaan suurtakaan muutosta, sillä voimakkaasti basisti/vokalisti Matti Aikioon ja kosketinsoittaja Sami Bomaniin vuosien saatossa henkilöitynyt yhtye jatkaa tutuilla linjoilla.

Viime vuoden lopulla julkaistulla Frostnight-singlellä esitelty uusi laulajatar Riina Rinkinen on Seducialla saanut kantaakseen suurimman osan vokalisointivastuusta, Aikion tyytyessä kajauttelemaan palkeitaan vain joissain biiseissä Bomanin kanssa. Aiemmilla kiekoilla kuultu viulu on vaihtunut Elias Kahilan selloon, mikä on tuonut pakettiin roppakaupalla lisää syvyyttä. Takalinjoilla yhtyeen alkuperäinen rumpali Jari Ojala on palannut patteristonsa ääreen. Vaikka Silentium ei tällä kertaa olekaan pyöräyttänyt teemalevyä välipuheilla höystettynä, on Seducia edeltäjiensä tavoin monella tapaa aikaa otttava kokonaisuus. Yhtyeen mittapuulla yllättävänkin suora sinkkubiisi Frostnight johti siis osaltaan kuulijoita ”harhaan”, sillä vasta albumilla bändin aiempaa rahdun massiivisempi ja eeppisempi räiske pääsee kunnolla irti.

Aloitusraita Hangman´s Lullaby syöksyy tumman ja tarttuvan dark/gootti-metallin syövereihin, kun taas seuraavaksi soivat Serpentized ja Dead Silent tuovat melodiseen metalliin mukaan tuttua teatraalisuutta Andrew Lloyd Webberin hengessä. Jousia, torvia, kuoroja, vahvoja melodioita, hiljaisia suvantokohtia, nopeasti räjähtäviä ja massiivisia kohotuksia sekä kohtalokkaita sanoituksia, näin sitä pitää. Kappalekaksikko edustaa kiekon selvästi vahvinta osastoa. Kaiken tämän massiivisen vyörytyksen jälkeen soiva kauniin hiljainen Unbroken tuo yhdessä sinkkuraita Frostnightin kanssa keskelle levyä kaivatun hengähdystauon, ennen lopun grande finalea.

Jo pelkillä nimillään itsestään paljon kertovat Children Of Chaos ja Empress Of Dark lyövät jälleen monta astetta eeppisemmän vaihteen silmään. Vaikka biisessä hyödynnetään jo aiemmista raidoista tuttuja elementtejä, onnistuvat ne kumpainenkin saamaan näistä tekijöistä aikaiseksi jotain uutta ja tuoretta. Erityisesti vokaaleista ja sellosta puristetaan nyt irti aiempaa enemmän. Yli kymmenminuuttinen päätösraita Seducia on levyn the teos, jossa se mitä aiemmin on käyty läpi summataan kaiken kattavaksi loppukaneetiksi. Omaan makuuni taikina paisuu päätöstyössä jo vähän liikaakin, mutta livenä tällainen operetti-hevi saattaa toimia yllättävänkin kovin.

Silentiumkin on onnistunut jälleen parantamaan tulostaan jokaisella osa-alueella, joten täyden tähtimäärän antaminen oli jo todella lähellä. Pari pientä kauneusvirhettä saivat kuitenkin vaa´an heilahtamaan tällä kertaa alaspäin. Uusi kokoonpano tuntuu toimivan moitteetta, ja jo alkuun laadukkaita sävellyksiä on osattu jatkojalostaa onnistuneilla sovituksilla.