Humble House

Vantaalainen, kevyesti humpahtavaa folkpopiskelmää soittava Teppo Nuorva aiheuttaa soololevyllään samanlaisia kylmiä väreitä kuin mitä huumorisarja Studio Impossiblen ensimmäinen jakso – kun teevee-sarjassa ei ollut oikein mitään hauskaa ja väkinäinen mukahauskuus aiheutti melkoista myötähäpeää, syntyy samanlainen ahdistus Nuorvan sanallisesta annista. Jos biisissä lauletaan ilman sen kummallisempia soitannollisia hienouksia että Missä oot nyt, mun punatukkainen enkeli ja niin edelleen melko töksähtelevällä tavalla, niin ainakin minulla nousee karvat pystyyn. Tietysti voisi sanoa että on hyvä että musiikki herättää tuntemuksia, mutta tässä tapauksessa kyseessä on lähinnä mitäänsanomaton ällötys, joka saa sormen nopeasti tavoittelemaan soittimen stop-nappulaa. Kuten jo tuli todettua, soiton puolesta Tepon ja tuottaja Timo Seppäsen näkemys on tuollaista kiireetöntä iskelmäpoppia pienillä folk-mausteilla, jossa positiivisinta on juuri rauha ja turhia hötkyilemätön meisinki. Sanat ja laulu vain eivät kosketa sitten millään tasolla. Vaikka tämä kaveri on tehnyt sellaisenkin ärsyttävän, mutta kieltämättä mieleenjäävän laulun kuin rippikouluveisu Tuu mun vaimoksen (tai Tuu mun vaivoiksein, kuten sitä tuli joskus lallateltua), ei tältä levyltä juuri vastaavia ”ikivihreitä” irtoa. Vaikka tästä ”avautumisesta” voisi niin päätellä, ei minulla yleisesti ole oikeastaan mitään aikuisiskelmäpoppia vastaan. Paitsi silloin kun se on tylsää. Tämä on.