Boards Of Canada: The Campfire Headphase

Warp

Kahden skotin muodostama Boards Of Canada on yksi niistä uuden vuosituhannen alussa esiin nousseista elektronisen musiikin ryhmittymistä, joiden tahdissa musiikkikriitikoilla on ollut tapana kumartaa – ja syvään. Olen jo aiemmin suhtautunut tähän palvontaa hipovaan ihailuun epäillen, mutta The Campfire Headphasea kuunneltuani voin tunnustaa olevani lähinnä hämilläni. Anteeksi vain, mutta minä en näe tässä mitään suurta. Pitkäsoittomitassa tämänkaltaisen chillailun tulee jotain todella ihmeellistä, ettei se jää pelkäksi äänitapetiksi. Ja niin The Campfire Headphaselle valitettavasti väistämättä käy.

Boards Of Canadan taitoa äänimaailmojen sorvaajina ei tule silti väheksyä. Michael Sandison ja Marcus Eion ovat selkeästi lahjakkaita kaveruksia, kun kyse on audiomuotoisten tunnelmakuvien, luontoäänien ja laiskojen biittien loihtimisesta. Jos tarkasteluun otetaan yleisesti popmusiikkia määrittävät kehykset, kuten melodiat, soinnutukset tai soitannollinen käsityöläisyys, on kaksikko aseeton. Levyn kuultuani tekisi melkein mieleni kompata Kuusisen ilmoille heittämää ”DJ ei ole muusikko”-lausetta, mutta kun maailmasta löytyy DJ Shadow’n ja Mobyn kaltaisia tyyppejä, ei tähän aivan tohdi ryhtyä. Osa tekijöistä tähän kuoppaan kuitenkin lankeaa - niin käy Boards Of Canadallekin. The Campfire Headphase on siitäkin vaikea levy lähestyä, että siltä on vaikea – ellei jopa mahdoton – irrottaa yksittäisiä raitoja tarkasteluun. Kappaleiden väleihin jäävät lyhyehköt tyhjät hetket eivät levyt äärirauhallisesta tunnelmasta juuri poikkea, joten ensikuuntelulla vaikuttikin että koko pitkäsoitto olisi miksattu yhteen pitkään pötköön.

Epäilemättä maailmasta löytyy ihmisiä, joiden mielestä Boards Of Canadan kaltaiset aktit tekevät tämän hetken hienointa musiikkia maailmassa. Haluan kunnioittaa toisten mielipiteitä, mutta ymmärtämisen kanssa on välillä vähän niin ja näin.