Metal Breed Records

Kaptain Sunin uusi albumi ei ensinäkemältä herätä suuria odotuksia. Yhtyeen nimi kuulostaa aivan saksalaiselta eurodance-pumpulta ja demomainen ulkoasu on perin ankea. Sisältö yllättääkin sitten positiivisesti, sillä Metallican myöhemmän tuotannon ilkeää groovea parhaimmillaan jäljittelevä, trash-riffejä hakkaava ja lemmymäisen möreällä äänellä vokalisoiva ruotsalaisyhtye jyrää röyhkeän virtaviivaisesti yhdeksän biisiä käsittävän reilun puolituntisen.

Levy on äänimailmansa puolesta hyvin hiomaton ja rosoinen, ja biisit vedetään hyvin pitkälti fiilispohjalta, mikä osoittautuukin ihan hyväksi ratkaisuksi. Biisit ovat yleisesti ottaen ihan onnistuneen kuuloisia. Parissa biisissä kuultavat hienot kitaraharmoniat ja hieman teknisemmät soolot ovat erittäin mallikkaita ja niitä olisi kyllä mieluusti kuunnellut enemmänkin. Hieman täytyy kyllä ihmetellä miksi levylle on koottu niinkin erilaista materiaalia, sillä muutamat biiseistä ovat varsin rock-henkisiä ja toiset enemmän perinteistä melodista metallia. Kahden erilaisen tyylisuunnan liitto ei onneksi tällä levyllä toimi niin huonosti kuin äkkiseltään luulisi. Suurempana tyylirikkona on ainoastaan päätösbiisi Psycho Twins joka on aika tyylipuhdasta trash-metallia ja selvästi levyn huonoin biisi. Parhaimpina rykäisyinä levyltä erottuvat lennokkaasti rokkaavat Thriller ja Orange Sun sekä hieman metallisempi Evil Demon.

Ruotsalaisyhtye ei toisella kokopitkällään tarjoile siis mitään eeppistä taide-elämystä, mutta varsin menevää rock-henkistä metallia kylläkin. Pieni kierrätyksen maku tässä kieltämättä on, eikä mitään ole tehty niin hyvin että tässä varsinaisesti klassikkoainesta olisi, mutta varovaisen positiivinen jälkimaku levystä kuitenkin jäi. Jos pienen linjattomuuden ja mielikuvituksettomuuden kanssa pystyy elämään, niin levy viihdyttää kyllä ihan mukavasti useammankin puolituntisen.