Slideshaker: In The Raw

Bad Afro

Kuopiolaisen Slideshakerin kakkoslevyn aloittaa odotetusti rupinen ja tiukasti juokseva rokkirykäisy Bones, joka jo sinkkujulkaisuna lupasi paljon levyltä. Arttu Keski-Orvolan ja Heikki Savolaisen kitarat yhdessä Jani Korhosen lyömien kanssa tahkoavat edelleen aika lähellä punkbluesin maailmaa, vaikka otteessa onkin vahvasti myös autotallirokkia ja juurevuutta. Jo Bonesilla mukaan mahtuu myös muun muassa puhaltimia, joten paletti on laajentunut. Kun levyn kanssa ovat työskennelleet niin Jürgen Hendlmayer, Pentti Dassum kuin Aavikon Tomi Kosonenkin, on koossa ollut sen verran kova tiimi, ettei yhtyeen liukkaasti juokseva ja niskaa nykivä rokkipotku hämmästytä. Etenkin kun yhtyeen edelliset tuotokset ovat pedanneet hyvin pohjaa In The Raw:ta varten. Vaikka The Last Straw ei ihan yhtä tarttuvasti nappaa mukaan kuin avausraita, ei kyse ole huonosta kappaleesta. Silti akustis-psykedeelinen Easy Street toimii vieläkin paremmin ja tuo touhuun hivenen leijailevampaa sävyä. Mukavan kieroa renkutusta.

Her Sun Going Down palaa melkein Bonesin kaltaiseen jyräsäröön, mutta kulkee rauhallisemmin. Kertsi on kohtuullisen päähänjäävää luokkaa ja lehmänkello viehättää erityisesti. Coolisti nytkyvää laitaa levyllä edustaa Unfortunate Son, josta ainakin minun on helppo löytää Blues Explosionia. Eli ei se samankaltaisuus nyt pelkästään siihen jää, että molemmat yhtyeet pitävät sisällään rummut, laulun ja kaksi kitaraa... Hyvä biisi joka tapauksessa. Videopeliefektillä varustettu Heartbeat Baby on levyn suoraviivaisia helmiä, hienosti laukkaavaa juurevaa rokkihumppaa. Ehkä voisi sanoa uuden levyn olevan ennen kaikkea entisiä juurevampi, ja jo lehmänkellon ja torvien käyttö antaa touhuun mukavaa lisäkuorrutusta. Kantrisävyinen Train Slowing Down hihkuu hillitysti mollissa, Better Version Of You fiilistelee torvilla laukaten tasaisesti. Levyn tarttuvimpiin hetkiin kuuluu jo aiemmin vinyylillä kuultu menevä No Time To Lose. Päätösraita No Love Lost tunnelmoi taas huomattavasti iisimmin, mutta pistää silti niskaa liikkeelle ja alaleukaa rokkikyrmyyn. Yksi vuoden parhaita rokkilevyjä.