Korn: See You On The Other Side

Virgin/EMI

Kornin seitsemännestä pitkäsoitosta muodostui yllättäen todellinen koetinkivi tälle nu-metalin pioneerille, kun ryhmän toinen kitaristin Brian ”Head” Welch kääntyi uskoon ja erosi bändistä. Jäljelle jäänyt nelikko joutui keksimään koko Kornin idean uudelleen, sillä aiemmin yhtye on nojannut paljolti nimenomaan kahden kitaran yhteistyöhön. Niinpä se teki sen minkä niin moni samassa tilanteessa ollut yhtye on tehnyt jo aiemmin, eli kaivetaan esiin uudet trendikkäät tuottajat ja lisätään soundiin reilu annos konevoimaa. Vokalisti Jonathan Davisin kanssa levyn tuottaneiden The Matrix trion ja Atticus Rossin vaikutus onkin ollut lopulta niin suuri, että heidät on merkitty yhtyeen kera myös tuottamiensa kappaleiden tekijöiksi.

Ensimmäisenä soivat Twisted Transistor ja Politics ovat selvästi levyn perinteisimpiä Korn-siivuja. Pehmeä lasku onkin tarpeen sillä alun jälkeen alkaa sukellus uusien soundien ja koneellisemman mätkeen maailmaan. Nine Inch Nails, Marilyn Manson ja parissa kohdin jopa Fear Factory ovat nimiä, jotka nousevat vuorotellen mieleen tätä uutta Kornia kuunnellessa. Muutos ei tosin ole aivan niin dramaattinen kuin miltä se saattaa kuulostaa, sillä bändi on yhä oma vanha itsensä ja sen pystyy vieläkin tunnistamaan lähes minkä tahansa kappaleen lyhyestäkin pätkästä.

Souvenirin ja 10 Or A 2-Wayn möyrivissä pohjissa koneet tukevat Fieldyn bassottelua ja vastaavat Munkyn kitaratemppujen paremmasta esilletuomisesta. Kuullaanpa jälkimmäisen biisin lopussa taas säkkipilliäkin. Seuraavina soivat Throw Me Away ja Love Song vievät koneiden osuuden äärimmilleen ja synkän hitaissa luennoissa onkin vahva NIN-leima. Vasta Open Up onnistuu kuitenkin tuomaan konekeitokseen mukaan sitä Kornille ominaista rullaavuutta. Outoihin välähdyksiin päättyvä biisi saa parhaan mahollisen jatkon Coming Undone huudatuksesta, joka vie uusien tekijöiden liittoa yhä pidemmälle. Näin idioottivarmoja huudatusralleja ei voi koskaan olla liikaa, ja mikäli tämä biisi ei uppoa livenä, täytyy väessä olla jo jotain vikaa. Voisiko tämä soundi olla uuden Kornin suunta?

Perinteisempi Getting Off uhkuu raivoa, mutta jää ikuiseksi lupaukseksi. Vanhalta ylijäämäraidalta kuulostava Liar ei yllä edes niin korkealle, vaikka raita tarjoaakin pitkästä aikaa Davisin räggä-däggä sekolaulua. For No One kuulostaa niinikään jo ainakin pari kertaa äänitetyltä perus-Kornistelulta. Heikko vaihe päättyy vasta kun Seen It All ja Tearjerker sulkevat levyn rauhallisiin, tumman raskaisiin ja vaaraa huokuviin tunnelmiin. Kappaleet edustavat tyystin uutta suuntausta bändin reperturaarissa ja tulevat taatusti jakamaan mielipiteitä.

Albumin sisään ei pääse aivan tuosta vain, mutta uutukainen tarjoaa värikkäiden vaiheiden kautta lopulta parasta Kornia sitten vuoden 1999 Issues levyn. Vahvan alun ja rohkean kokeellisen keskivaiheen jälkeen yhtye sortuu hetkeksi entisen itsensä plagioimiseen, mutta tiukan loppukirin ansiosta kokonaisvaikutelma jää reilun positiiviseksi. Kuka tietää - See You On The Other Side saattaa lopulta olla uuden upean tien alku.