Julma isäntä: Hyvät ja huonot päivät (ep)

Valkeakoskelainen Julma isäntä on nelimiehinen suomirock-yhtye, joka yhdistelee melankolista maalailua keskiraskaaseen säröön. Biisinikkari Mikko Huoviala on tuollainen karheaääninen, suomirockissa niin tuttu miehinen tarinoitsija. Vaikka bändi oli muun muassa viime vuonna Rocklyriikkakilpailun finaalissa, eivät Mikon tarinat kyllä meikäläiseltä kummemmin sympatiaa kerää. Aika mitäänsanomatonta pyörittelyä. Orkesterin nelibiisinen omakustanne-ep alkaa keinuttelevalla nimibiisillä. Levyä pidempään kahlatessa hommassa maistuu milloin Dingo (etenkin Kuin kulkurina), milloin Yö. Kummankaan legendan suurimpia vahvuuksia Julma isäntä ei kuitenkaan saavuta. Vaikka sanoitukset hakkaavat nyky-Dingon niskakarvoja nostattavat ontumiset vaikka vasurilla, ei touhussa ole oikeastaan liiemmin mitään todella mielenkiintoista. Parasta antia tuntuukin olevan tiluttelu sekä – jos biiseistä pitää valita – niin Tumma tuulinen tammikuu hiukan hienovaraisempine, biisiä toimivasti ja kevyehkösti kuljettavine rakenteineen. Se ihan viimeinen potku, jolla todellisia mieleenjääviä hittejä rakennetaan, ei ole Isännillä vielä oikein hanskassa. Jos melankolinen suomenkielinen rock on hienointa mitä tietää, kannattaa Julmaa isäntääkin toki käydä kuulemassa.