Väärät vieraat: Vieras kirja

Suklaalevyt

Kotimainen, melodisesta suomipunkista ja 80-luvun uudesta aallosta omat vaikutteensa nostava Väärät Vieraat aloittaa debyyttinsä tiukasti. Leikitään vaan yhdistelee tinkimätöntä kitararock-paahtoa Anna Saarelaisen aggressiviiseen lauluun ja tiukkaan, mutta melodiseen punk-linjaan. Kakkosraita Riiva jatkaa hiukan melankolisemmin, jos ei ihan yhtä tiukkana niin hivenen koskettavampana. Iloinen renkutus Koira on oma suosikkini levyltä, jotenkin hymyilevä koiran kanssa peuhaaminen vakuuttaa. Ehkä asiaan vaikuttaa myös omissa nurkissa nuuhkiva karvakuono, tiedä hänestä. Pääasiassa Vieraat tuntuvat kuitenkin liikkuvan hiukan synkemmissä tunnelmissa.

Vieras kirja on niitä debyyttejä, jotka toimivat yhtyeen alkuvaiheiden kokoomateoksina. Niinpä monien vuosien varsilta olevassa materiaalissakin liikutaan monenlaisissa ajankuvissa. Esimerkiksi Hyvästä maineesta on uhkailevaa, jurnuttavaa punkrockia, jossa tumman pinnan alla kiehuu raivo. Vaikka tällaista kiivasta, tummaa ja uhkailevaa punkkia onkin suurin osa biiseistä, on joukossa myös iloisia ja vähemmän iloisia renkutuksia. Koiran iloisen peuhaamisen lisäksi tummasyinen, poukkoileva Kauniimpaa sekä stemmoilla varustettu rauhallisemmin kaartava Kuuleeko maa nousivat omiksi suosikeiksi. Myös tiukasti junnaava asenne-nytkyttely Haistakaa Annan kirkumisineen, pähkähulluine nauruineen ja kitarapyörteilyineen kaikkineen viehätti. Vihaisenoloisen suomenkielisen punkrockin sarjassa ihan kelpo levytys.