Frigg: Keidas - Oasis - Oase

Seuraavaksi jotain aivan muuta: jenkkaa. Friggin levy on Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston äänitteitä. Vaikea arvioida, onko Friggin musiikki akateemisen vai autenttisen kuuloista kansanmusiikkia. Lukuisten kuuntelukertojen myötä jälkimmäinen tuntuu sopivammalta määreeltä, vaikka yhtyeen huumori ensin mainitulta vaikuttaakin (Keidas-kappaleen saatesanat: Don´t look back in Tanger!).

Friggin monikansallisella kansanmusiikkilevyllä on soittajia enemmän kuin piikoja ja renkejä latotansseissa yhteensä. Soitinarsenaali ulottuu moninaisista kieli- ja jousisoittimista trumpettiin, saksofoniin, eestiläiseen säkkipilliin ja jopa rytminalleen (englanniksi rhytmical teddy bear). Muutamalla raidalla sävelmattoa kutoo tiheämmäksi kamariorkesteri. Tämä sottiisi kiskoo sinut turbulenssiin, lupaa levyn kansivihko.

Jenkkaa, polskaa, marsseja ja valsseja. Uusien sävellysten lisäksi Frigg esittää perinnesävelmiä ja alavutelaisia kansanlauluja. Kuinka perinteistä tai modernia Friggin musiikki omassa genressään loppujen lopuksi onkaan (vrt. esimerkiksi Dixie Chicksin bluegrass), sitä en osaa sanoa, koska tämänkaltainen musiikki on minulle jäänyt vieraaksi. Yllättävän sujuvasti levyä kuitenkin kuuntelee, ja etenkin kauneimmat ja haikeimmat sävellykset (Return From Helsinki, Peltoniemen Hintriikin Surumarssi) nousevat upeine jousisovituksineen tunturien sfääreihin. Pirtsakoihin ralleihin sen sijaan kyllästyy yhtä nopeasti kuin Pohjanmaan lakeuksiin – ainakin selvin päin. Ja sitten jotain aivan muuta.