Julkaistu: 27.12.2005
Arvostelija: Marko Ylitalo
Levy-yhtiö
Zacharius Carls Groupin toinen varsinainen pitkäsoitto jatkaa pikkulevyjen ja nimettömän debyytin viitoittamalla ajattoman rockin linjalla. Sävyjä on tullut lisää samalla kun kokonaisnäkemys on selkiytynyt. Yhtye ammentaa rock-musiikin kaanonista 60-luvulta tähän päivään (tai ainakin 80-luvulle asti) ja vaikutteet kuuluvat hyvällä tavalla – ei plagioiden vaan kunnioittaen. Yhtye panostaa myös levyjen kansitaiteeseen, kuten ennen vanhaankin tehtiin, ja Erika Luodon taide näyttää upealta cd-kotelon kokoisessa pakkauksessakin.
Zacharius Carls Groupin juureva, mutta samalla monimuotoinen, rock herättää ristiriitaisia tunteita. Avausraita If We Had Some Time pysäyttää miettimään, että minkä levyn sitä soittimeen juuri laittoikaan. Kappale on hyvä, mutta jollakin tapaa persoonaton. Monesta kappaleesta tuleekin vahvasti mieleen jokin toinen yhtye: Cocaine Jesus muistuttaa Hawkwindin spacerockista ja Led Zeppelinin riffeistä, Hellride usvailee kuin The Doors, ja niin edelleen. Videolohkaisu Radioactive ammentaa uuden aallon amerikkalaisesta kitarapopista ja erottuu selkeästi muusta materiaalista ja antaa levyn sisällöstä harhaanjohtavan kuvan. Winter Freeze on sopivasti mahtipontinen balladi jousineen kaikkineen ja Well & The Water koskettaa Heikki Puhakaisen tyylikkään pianonsoiton avittamana, mutta kauneimman korren vetää Little Berlin. Laulun kaunis melodia soi levyn päätyttyäkin.
Musiikki liikkuu Crazy Horsen ja Pearl Jamin kulmikkuudesta lähelle jopa Dire Straitsin aikuisrokkia, mutta pysyy kuitenkin pinnalla vajoamatta kertaakaan huonon maun suohon. Ossian Marttalan tunnistettava lauluääni on sekä vahvuus että heikkous. Yhtyeen soundi on Marttalan vokalisoinnin myötä kokonaisvaltainen ja massasta erottuva, mutta toisaalta Marttalan ääni voi kuulostaa monotonisen tasapaksulta. Jos Zacharius Carls Groupin musiikki on aikaisemminkin miellyttänyt, niin ei uusikaan levy tuota pettymystä. Jos yhtyeen tuotanto ei ole entuudestaan tuttua, niin tästä levystä voi tutustumisen aloittaa aivan yhtä hyvin kuin aikaisemmistakin. Toivottavasti Zacharius Carls Groupin peräänantamaton ja tyylistä tinkimätön työ kantaa hedelmää.
Torniosta Helsinkiin siirtynyt nelikko yhdistää soitossaan välittömän 60-lukuisen rokin ja modernin suomalaisen korpihulluuden. Melankolinen autotallirock ei ole koko totuus, vaikka jotain meiningistä kertookin.
Ossian Marttala - laulu ja kitara
Tommi Södö - basso
Jussi Sivonen - kitara
Janne Mathlin - rummut
Kotisivut: www.myspace.com/zachariuscarlsgroup
(Päivitetty 20.06.2009)