Aloop: Global Crisis

Edgerunner

Tanskalainen metalliretkue Aloop ei uskaltaudu l�htem��n debyyttialbumillaan kovinkaan kauas thrashin ja melodisen death metallin vanhoista lujista asemista. Vuonna 2000 perustettu yhtye tyytyykin l�hinn� toistamaan uskollisesti sit� kaikkea, mit� n�iden genrejen alaisuudessa on viime vuosina tehty jo niin monta kertaa aiemmin.

Perinteisiin nojaaminen ja tutuista suunnista ratkaisujen hakeminen ovat sek� yhtyeen onni ett� ep�onni. Mik�li omaa v�h��k��n n�kemyst� t�ll� kaavalla saa kyll� aikaiseksi ihan kelvollista metakkaa, joka tosin saattaa kuulostaa kiusallisen tutulta. Aloopin tapauksessa tuota kaivattua visiota l�ytyy juuri sen verran, ett� aika yhtyeen seurassa ei k�y sent��n pitk�ksi, jos nyt mit��n el�m�� suurempaa ei tulekaan koettua. Aloitusraita Breath Of The Self-Righteous summaakin vajaan kuuden minuutin mittaansa paljon yhtyeen olennaisista osista. Raskaasti rouhivaa, mutta samalla hieman ohutta riffilevitett�, murinaa ja puhtaita vokaaleja taidolla yhdistelev�� laulua sek� nopeaa ja teknist� rumputulta runsailla pelleill�. Siin� ne kaikkein t�rkeimm�t tekij�t, joilla Aloop pyrkii korottamaan metallitorniaan yh� ylemm�s.

Mit��n tolkuttoman kokoista Baabelin tornia n�ill� aineksilla ei kuitenkaan kyh�t�. Vaikka aloitusraita onkin kova ja kolmantena soiva, paljon olemassaolostaan Panteralle velkaa oleva Insomnia, sek� hieman my�hemmin tarjottava End Of History tarjovatkin kumpikin omalla tavallaan monoa persuksiin, puuttuu yhtyeen toimista aivan liian usein se oikea kipin�. Loppua kohden tilanne vain pahenee entisest��n kun naapureilta lainailu k�y entist�kin selke�mm�ksi.

Aloopin debyytti ei alun lupailuista huolimatta pysty nostamaan yhtyett� viel� kovinkaan korkealle, mutta ei yhtye toisaalta mik��n toivotonkaan tapaus ole. Jotta b�ndi ikin� voisi menesty� metallin ylikansoitetuilla kentill�, pit�isi sen ensi t�ikseen luopua lainailusta � ainakin n�in selv�ss� ja laajamittaisessa skaalassa.