Roger Waters: Flickering Flame - The Solo Years Volume 1

Jari herää! Montako kertaa olet kuullut tämän levyn kappaleiden tapaisia kappaleita radiosta? None! Levyn kappaleet ovat liian vaikeita ymmärrettäväksi nykymusiikkia kuunteleville aikuisille sekä nuorille. Nuorilla soi vain rap ja aikuisilla iskelmä. Nuorisomusiikki tehdään teineille, ja nuoret kuuntelevat hiphoppia ym. ollakseen "cooleja", ja koska eivät ole kuulleet parempaa musiikkia, ja aikuiset kuuntelevat suomalaisia iskelmiä jotka tehdään 50-60 ikäisille ihmisille, koska nykymusiikki on vähän liian "rajua" heille. Tähän väliin jää iso aukko. Entä he jotka ovat tältä väliltä? He sitten kuuntelevat tätä teinimusiikkia ja myös käyttäytyvät kuin teinit, tai hakevat kunnon musiikkia pari vuosikymmenen takaa (ja parilta hyvältä nykyartistilta kuten badlydrawnboy). Entä miksi sitä hyvää musiikkia ei kuule radiosta jos se kerran on niin hyvää? Koska sen esille saaminen on niin vaikeaa. Yhä useammat artistit ovat levy-yhtiön setien stailaamia sätkynukkeja jotka levyttävät levy-yhtiön tyyppien (risto asikainen) tekemiä kappaleita, jotka saavat sitten teinit hulluksi. Liikkeellä on myös näitä hieman isompia teinejä jotka tekevät kappaleita teineille koska eivät ole kuulleet parempaa musiikkia. Sitten pienet levy-yhtiöt joutuvat taistelemaan isoja levy-yhtiöitä vastaan hyvän musiikin nimessä, ja jos artisti ottaa yhteyttä demonauhalla isoon levy-yhtiöön sanotaan että "edustamallesi musiikkityypille ei juuri nyt ole markkinoita". Ei kai kun kyseistä musiikkityyppiä ei ole saatavilla niin miten sen osuus myydyissä levyissä voi olla muuta kuin liian pieni! Ja kun teinit sitten nykyään kuuntelevat huonompaa musiikkia, heillä on suurempi kynnys tajuta kunnon musiikkia. Se kynnys onkin tärkeä tietää. Kun kuulet hyvää musiikkia se voi ensin kuulostaa aivan oudolta tai jopa ärsyttää, mutta pikkuhiljaa alat tajuta ja melodiat tulevat selvemmiksi. Tälläistä musiikkia jaksaa usein kuunnella pidempää kuin esim. nykyajan kertakäyttöhittejä jota kuulee radiosta. Nämä kynnykset ovat kuitenkin liikaa joillekin ylimielisille kuuntelijoille, luullaan että kyllä itse osaa heti sanoa onko hyvää vai ei. Joissain tapauksissa nämä kynnykset ovat suurempia ja joissain pienempiä, riippuen siitä mitä yrität tajuta ja mitä olet tajunnut ennen. Pink Floydin musiikkiin on suuri kynnys, ja jotkut kuuntelevatkin sitä vain sen takia että se on "coolia", kun on pitkiä sooloja ja mahtavan kuuloinen saundi, vaikkeivat ole tajunneet itse sävellyksiä. Myös kynnys Pink Floydistä Watersin soolotuotantoon on iso ja vaatii sisukkuutta ja nöyrää asennetta. Pikkuhiljaa kappaleet (tällä kokoelmalla) alkavat valottua ja ymmärrät. Watersin kappaleet (varsinkin Floydin aikaiset) ovat niin syvällisiä niistä löytää aina jotain uutta joka kuuntelukerralla. Ja se on todella palkitsevaa ja todellista musiikista nauttimista. Ei tarvitse kuulla musiikkia nauttiakseen siitä, pelkkä tieto että on kuullut tekee iloiseksi. Tämä kokoelmä on vähän hajanainen mutta tutustuttaa kuulijan hieman Watersin soolotuotantoon, jos vain on asennetta. Älä kuitenkaan luule, kute Jari luulee, ymmärtäväsi Watersia täysin tämän kokoelman myötä. Kappaleet toimivat alkuperäisillä levyillä paljon paremmin. -87

Kiitos rakentavasta kommentista. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että kokoelman biisit toimivat taatusti paremmin "omilla paikoillaan", eli alkuperäisillä levyillä.