Emma Salokoski Ensemble: Kaksi mannerta

Texicalli

Emma Salokoski omaa kieltämättä melkoisen komean lauluäänen. Sitä on tullut ihailtua niin Quintessencen kuin Don Johnson Big Bandinkin yhteydessä, jälkimmäisessä toki vierailevana tähtenä. Tuorein Salokoski-kokoonpano Emma Salokoski Ensemble sai alkunsa kitaristi Mikko Kososen (mm. Maija Vilkkumaan yhtye) ja basisti Lauri Porran (Stratovarius) täydentämän Trion yhteisestä kiinnostuksesta bossa novaan. Alkuperäinen trio kasvoi kosketinsoittaja Tuomo Prättälällä (Quintessence, Ilmiliekki Quartet, Q-Continuum) sekä lyömistä vastaavalla Marko Timosella (mm. Ismo Alanko Säätiö) ja ihan järkevästi vaihtoi nimensä triosta ensembleen. Viisihenkinen trio on kuitenkin aika huono tsoukki pitkässä juoksussa.

Eli bossa on siellä pohjalla, samoin brasilialainen musiikkiperinne laajemmin. Kaiken kaikkiaan levy on täysiverinen jazz-levy, joskin monitahoinen sellainen. Jazz-levyksi minun korvissani levyn tekee tuollainen kepeä kahvilatunnelma, joka ei hirveästi hätkäyttele. Toki tuosta jazzin käsitteestä voisi vääntää tovin jos toisenkin. Mutta sanotaan nyt että Kaksi mannerta on enemmän jatsia kuin poppia, rockia tai vaikkapa reggaeta. Omien sävellystensä lisäksi viisikko fiilistelee muiden muassa Pekka Strengin herkän tunnelmallista Katsele Yössä -kappaletta heti avajaisiksi. Runollista, haaveellista ja herkkää, eli oikein toimiva valinta ESE:n tulkittavaksi. Levyn kohokohtiin nousee samantein José Luis Perales Morillasin melankolinen Porque Te Vas, joka Ensemblellä taipuu muotoon Miksi sä meet. Prättälän käsialaa oleva, polveilevalla pianolla ja ripeällä bossalla fiilistelevä Kesän kaikuja on puolestaan tuollainen iloinen hissibiisi, siis ihan oikeasti hyvä sellainen.

Sergio Bastosin pienesti leikittelevä Mina Maneira jatkaa Brasialia-fiiliksissä, taputukset ja lallattelu nostavat hymyn huulille. Beckin hienosta Nobody´s Fault But My Ownista käännetty Näkymätön ei saa meikäläisen niskakarvoja samalla tavalla nousemaan kuin alkuperäinen ja biisi jääkin hiukan ohimeneväksi rauhoitteluksi hymyilevämmän materiaalin joukossa. Tummasti tangoava Salokoski-sävellys Sua jos aattelen toimii minulle paremmin. Kohtalokas askellus ja miltei dramaattinen pianojuoksutus tuo mukavaa vastapainoa hilpeämmälle materiaalille ja tangohan on Suomessa aina aika pop. Sami Saari -sävellys Monta lämmintä päivää menee hiukan ohi, Tuomas Kaila säveltämä ja Aulikki Oksasen sanoittama nimibiisi marssii puolestaan kiireettä komeasti. Kauniit sanat, komeasti kasvava sävellys ja hieno tulkinta.

J. Karjalaisen upeaa Hullun laulua Ensemble tulkitsee tuutulaulumaisesti, tuomatta biisiin juurikaan uutta hienoutta. Kyseinen laulu kun on itsessään jo sen verran hyvä apaattinen mielipuolipohdinta. Ilmaa tunnelmoi kirkkaassa mutta lämpimässä kuutamon valossa, Sergio Mendesin ja kumppaneiden Look Around eli Siis katso vaan bossailee hattarapilvissä harmittomasti. Väärä valssi hymyilee jälleen melankolisemmin, illan viimeisenä hitaana. Bonusraitoina kuultavista kahdesta kappaleesta Fa Da Bahia lähtee jälleen tanssaamaan rytmikkäämmin bossaa kun taas Inside Each Other nostaa sen hymyn taas huulille ja jättää mukavan autereen levyn päätteeksi.

Huolimatta siitä ja ehkä juuri siksi, että Kaksi mannerta nauhoitettiin analogipöydällä kelalle, ovat soundit puhtaat mutta lämpimät. Kokonaisuutena levy on mukavaa kuultavaa. Kieltämättä easy listening, mutta muutamat hetket nousevat jopa nautinnollisiksi. Pelkästään lainabiisien voimaan homma ei kaadu, vaikka ihan yhtä hienoja juttuja bändin omista sävellyksistä ei ainakaan vielä irronnut kuin mitä muutamilta lainoilta. Vähintään tsekkaamisen arvoinen levy.