"Emme toki ole vässyköitä", korostaa Velvertin jäsenet lyijykynällä kirjoitetussa saatekirjeessään. Yhtyeen debyyttiomakustanne sisältää neljän kappaleen verran varsin valmiinkuuloista materiaalia. Levyn kuunneltuaan on ilmeistä, etteivät Jussi Laamo, Antti Weiland, V-P Kuosmanen ja Jaakko Hannuniemi ole vässyköitä. The Verven ja Riden lisäksi yhtyeen kenkiä tuijotteleva surina tuo mieleen diapamia napsineen Dinosaur Jr:n tai Pavementin laaaaahaus-indien. Velvertin kitarahelinä palauttaa tunnelmat 90-luvun huippuhetkiin, vaikkei kenkiin suuntautunut katse ihan Slowdiven tai Swervedriverin sfääreissä olekaan.

Vähäeleinen Flock Of Birds pysyy ilmassa shoegazing-kitaroinnin ja Laamon pidättelevän laulun kannattelemana. Sama teema jatkuu Swansin myötä. Every Song Is The Same ottaa edellisiä rauhallisemmin tyylin säilyessä yhtenäisenä. Ainakin tämän mittaisena annoksena kuulostaa siltä kuin yhtyeen musiikillinen linjaus on tarkkaan mietitty, ja studiototeutus on saavuttanut näkemyksen. Kokopitkällä soisi kuulevan hieman enemmän vaihtelevuutta, jota saadaan jo ep:n päätösraidan A Vested Interest In Absolutely Nothingin myötä. Kappale on lähempänä spoken wordia kuin indie-poppia. Täyteraita tai ei, niin tähän kokonaisuuteen se istuu saumattomasti. Oikein hyvä. Tehkää lisää musiikkia.