Low Frequency

Suomalaisen raskaamman rockin tarjontaan tuo positiivisen peräruiskeen Helsingin seudulla musiikkiaan rakentava Tajuvana. Tappoprogea rock -asenteella, kuten laulaja Teppo Tirkkonen yhtyeensä musiikkia kuvaa. Melko osuvasti sanottu, vaikkeivät biisit ihan progenomaisesti puolituntisia olekaan. Tuollaisen hetkittäisen 10 vuoden takaisen YUP -hengen hyödyntäminen yhtyeen soinnissa ja Tepon laulussa kuultaa ainakin minun korviini. Puoskarihenkisyyttä voi hakea esimerkiksi 1953 (silloin) -biisin kertosäkeestä, Laatokan alkukikkailuista sekä hienon päätösbiisin Huoneet ovat täynnä ääniä rakenteessa, tiukoista riffeistä rauhalliseen sellopohjaiseen fiilistelyyn. Raskautta ja monipuolisia tahteja. Sanoituksista pääosin vastaava basisti Ilkka Juuri-Oja liikkuu melko synkeillä mailla, löydettävissä ehkä hieman sukulaisuutta Maj Karman Herra Ylppöön. Omilla maillaan Tajuvana lopulta metsästää, plagiaattisyytteitä on turha heitellä.

Tajuvana näki päivänvalon vuonna 1994, jolloin nykyisistä jäsenistä yhtyeessä vaikuttivat Juuri-Oja, sävellyksistä vastaava kitaristi Tuomas Laine sekä rumpali S. Stankevits. Vuonna 2001 nykyisen kokoonpanon täydensivät laulaja Tirkkonen ja kakkoskitaristi Mikko Suontausta. Yhtye käyttää biiseissään musiikkipohjaista luomiskaavaa. Ensin Laine luo riffit, jotka loppuyhtye täydentää. Instrumentaalien pohjalta Juuri-Oja ja muut jäsenet rakentavat mielikuvien mukaiset sanoitukset. Ohi pelon, läpi valon -pitkäsoiton tekoon yhtye sai tuotantoapua legendaarisen suomiprogen kuninkaan Wigwamin Måns Groundstroemilta. Low Frequency vakuuttui tuotoksesta siinä määrin, että kolmen levyn diili on Tajuvanan plakkarissa.

Ilma viilenee starttaa rauhallisesti kiihdyttäen viululla vahvistettuun komean massiiviseen kertosäkeeseen. …vain kaiku suree puuttuvaa. Lopun feidaus ja Viileä hetki kiihdyttää taas matkaan. Tahdinvaihtelut ovat yhtyeen parasta antia, komeaa ja toimivaa. Ja livesetti voi olla kuulemisen arvoinen. Kyllä Tajuvanan pitkäsoitto ainakin minun levyhyllyssäni viipyy. Ei mikään pystyyn seisauttava levy, mutta hyvä kokonaisuus raskaamman rocksynkistelyn ystäville