Julkaistu: 11.12.2005
Arvostelija: Mika Roth

Rosenfield
Ven�l�inen Anj ty�st�� omien sanojensa mukaan metallia heavy-thrash, gootti ja nu-metal pohjalta, mutta it�naapureiden propagandaa ei kannata t�ll�k��n kertaa ottaa aivan todesta. Vuodesta 2003 toiminnassa ollut nelimiehinen orkesteri soittaa n�et melko perinteist� ja 100% rap-vapaata heavya. Gootti sanan k�ytt�� en pysty ymm�rt�m��n, vaikka teosta l�hestyisi mist� suunnasta tahansa. Toki joissain kappaleissa kuullaan taustalla hieman muovisia koskettimia, mutta siin� se sitten onkin. Thrashahtavat riffit ovat sent��n suhteellisen helposti havaittavissa, vaikka mist��n Bay Area -kiskonnasta t�ss� yhteydess� onkin aivan turha puhua, vauhti kun on halki levyn l�hinn� laahaavan keskitempoinen.
Jos musiikki on sanalla sanoen voimatonta saman asian voi todeta englanninkielisest� vokalisoinnista, joka laulajan vahvan aksentin kautta k��ntyy viel� kaupan p��lle l�hes kuuntelukelvottomaksi. Kun hieman nopeutettua puhetta muistuttava laulu puristetaan ilmoille laiskana �hin�n� ja nuottiin ei osuta juuri vahingossakaan, antipatiat nousevat nopeasti huippuunsa. Anatoly Zhuravlev on saatteen mukaan yhtyeen �mastermind� ja �uuden ven�l�isen raskaan musiikin johtaja�, mutta mikrofonia herralle ei kannattaisi ojentaa � kuin ehk� karaoke-baarissa.
Soundillisesti paketti on saatu suhteellisen toimivaksi, mutta kun s�vellyksiss�k��n ei juuri innovaatioilla ja neronleimauksilla juhlita j�� koko kokemuksesta sangen aneminen kuva. Raskasta tarpomista ideattoman modernin metallin loputtomilla soilla yli tunnin ajan, vauhdin vain loppua kohden hiipuessa. Kun j�lkimm�isen puoliskon m�hk�lem�isesti taapertavat ja toinen toistaan t�nk�mm�t mahtiballadit ovat viimein marssineet hautaansa ei voi kuin ly�d� hanskat tiskiin. Ei t�llaista r��kki� ihminen kest�.




Ven�l�ist� perinteist� heavya moderneilla mausteilla.
Kotisivut: www.anj.su
(P�ivitetty 11.12.2005)