Thundering

Kotimainen Skyward soittaa tällä bändin itsensä mukaan nimetyllä debyyttipitkäsoitollaan sinfonista ja melodista power metallia, oopperamaisella naislaululla höystettynä. Tyylilliset viittaukset osoittavat niin oopperahevin suuntaan kuin vanhalle kunnon 80-luvullekin. Lienee siis sanomattakin selvää mikä viime aikoina otsikoissa esiintynyt bändi tästä kaikesta nousee oitis mieleen. Vuonna 2000 perustettu viisikko on kuitenkin tahkonnut tonttiaan jo jokusen vuoden, joten mistään trendien perässä hiihtämisestä tässä ei kuitenkaan ole kyse.

Yhtymäkohdat esikuviin ovat kuitenkin erityisesti levyn alkupuolella häkellyttävän väkeviä, vaikka Opening ja Guardian kelvollisia perus hevittelyjä ovatkin. Ensimmäinen kunnon osuma saadaan kolmantena soivalla Die Happy rutistuksella, jossa erityisesti iloisesti poukkoileva laulumelodia saa paljon aikaiseksi. Harmi että Sanna Åströmin vahva ja ilmeikäs laulu jää kuitenkin halki levyn harmillisesti hieman liikaa muun mäiskeen alle. Ville Nummenpään ja Antti Röksän kitarat nousevat sen sijaan erittäin eteen ja samaa voi sanoa Sakke Vaittisen rummuttelusta. Kitara-rummut akseli toimiikin halki albumin tuoden sinänsä keveisiin kappaleisiin ja sovituksiin kummasti lisää ryhtiä. Pitkäsoiton rauhallisempaa puolta edustava Crossroads nousee yhdessä vauhdikkaan Vaya Con Diablo päätösraidan kanssa selkeästi jälkimmäisen puolen huippukohdiksi, vaikka yhtäläisyydet Wishmaster-levyyn ovatkin jälleen silmiinpistäviä.

Skyward kärsii ensimmäisellä albumillaan vielä materiaalin suhteettomasta epätasaisuudesta ja esikuvien liian selkeästä läpipaistamisesta. Vaikka tähtisaalis näin rapiseekin riittää yhtyeessä selvästi potentiaalia vielä vaikka mihin. Nyt vaan esikoisen päälle hyvä läjä keikkoja, ehkä hieman kauemapanakin kiertelyä, ja kuka tietää mihin tässä vielä ylletään.