• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

CMX: Pedot

Herodes

Tornion merkittävin kulttibändi on ehtinyt jo viinanostoikään. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta CMX jaksaa yllättää yhdennellätoistakin albumillaan. Olin itse hieman pettynyt Aionin epäselvyyksiä pääasiallisena sisältönään kaupittelevaan tarjontaan ja tein jo päätöksen olla tällä kertaa ostamatta yhtyeen uutta julkaisua heti, kun se ilmestyy. Tuokin lupaus tuli sitten rikottua. Parin radioluotauksessa kuulemani biisin jälkeen olin myyty kuin espanjalainen kurkku talvikaudella. Pedot on se levy, jota uskoakseni moni on odottanut yhtyeeltä jo vuosien ajan.

Eteläisen tähtitaivaan kartoitus hylkää viime levyjen metodin "albumin räjähtävin kappale ensimmäiseksi". Biisi on äänimaailmaltaan niin kylmä, että näkökentän reunalle melkein ilmestyy revontulia ja ikkunat huurtuvat. Piano ja huilu sopivat rummuttoman kappaleen äänimaailmaan erittäin hyvin. Pienen loppusekoilun jälkeen siirrytään albumin nimikappaleeseen. Tuomas Peippo hyödyntää tuplabasareja ansioituneesti. Tuskin tähän biisiin muunlainen komppi sopisikaan. Sekopäistä kitarariffittelyä, seitsemänjakoista sekoilua ja ärjyntää, siinä Pedot-kappaleen pääasiallinen anti. Loppupuolella palataan takaisin alun teemoihin. Yrjänän vaahtosuinen julistus aivan kappaleen lopussa saa yllätyksekseni aikaan herkän ja liikuttuneen mielentilan. Mitä tapahtui? Tällaista biisiä yhtye ei ole ikinä tehnyt. Uusi ihmiskunta on "sitä tuttua" CMX:ää, mutta ei siinä mitään; yhtyeelle luonnollisinta on tietysti esittää itselleen ominaista musiikkia! Toimiva single, kumma kyllä ei kyllästytä albumiltakaan kuultuna. Mustat siivet yli taivaan kääntää kuulijan heti alussa pari kertaa nurin kuin märän villasukan, sen verran tehokkaasti mennään laidasta laitaan tunnelmissa. Kertosäe yllättää valoisuudellaan ja miellyttävyydellään, teksti puolestaan on vähemmän valoisa. Saakohan kappale voimansa juuri tästä kontrastista? Kain on mielestäni albumin kirkkainta kärkeä. Ujeltava intro, särisevä ja mitoiltaan epäsäännöllinen säkeistö sekä murheellinen kertosäe, joka kuitenkin on ihmeellisen groove. Paketin täydentää tietysti massiivinen c-osa. En lisää mitään, Kain vetää hiljaiseksi.

Suojelusperkele kuulostaa jälleen kerran "tutulta" CMX:ltä, osittain tämä vähän häiritseekin. Toisaalta kertosäkeen vimma ja bridgeosan astetta hämärämpi harmonia eivät voi jättää kylmäksi. Taivaanääreläiset on levyn toinen kuolematon kappale. Onko yhtye tehnyt mitään näin kaunista sitten Talvipäivänseisauksen? Yrjänän laulu paranee levy levyltä. Näkyvän valon olennot on käsittääkseni se tämän albumin pakollinen metelikappale. Kummaa pärinäsufflea. Säkeistö tuo mieleen Kauko Röyhkän, mikä ei itsessään ole tietenkään huono juttu! Ei nyt vain oikein vakuuta. Tuulenkosija tuo yksinoikeudella esille yhtyeen ilmiselvät Black Sabbath-vaikutteet. Ei paha. Säkeistö kulkee mukavan verkkaisesti ja silti raskaasti. Kertosäe liitää mukavasti. Loppupuolella tulee huilu- ja kitarasooloa, meininki on aika maaginen. Hyvä biisi! Syysmyrkkylilja on soundiltaan hyvin avara, jollain lailla hyvin vanhan kuuloinen kappale. Ainakin rumpuihin on onnistuttu miksaamaan melkoisen 70-lukulaiset soundit. Rauhallinen meininki. Hauska kitarasoolo. Sanansaattaja alkaa jollain lailla Jonna Tervomaan kuuloisesti. Säkeistö onkin sitten taas sitä CMX:n tuttua, ronskia riffittelyä. Kertosäe kuulostaa ihmeellisen seesteiseltä. Lopussa tulee pitkä pasuunasoolo, ihme kyllä se tuntuu ihan asialliselta. Mitähän helvettiä ne vielä keksivät, jos jatkavat levyjen tekoa? Valoa nopeammat koneet on sopivan rauhoittava pala albumin loppuun. Jotenkin ihmeellisen raikas kappale. Loistavat kitarasoolot tässäkin, kuulostaa vähän Radioheadilta! Lopun merkillinen Gregorian-efekti laulussa on mielestäni vähän korni, mutta tuskin yhtye itse on tähän syypää.

Ei voi kuin olla tyytyväinen siitä, että kaiken tämän Idols-sonnan keskellä Suomen maassa yhä jaksaa vaikuttaa yhtyeitä, joille musiikin tekeminen on todellista ja henkilökohtaista. Pedot on albumina hämmentävän rikas kokoelma tunteita musiikinmuodossa. Jos tänä vuonna pitää ostaa yksi suomalainen levy, niin se on tässä. CMX elää ja voi hyvin vielä kaksikymppisenäkin.

Kommenttien keskiarvo:

Pezcu kommentoi 07.12.2005:

Pisteet:

Ei mielestäni aivan Aionin tasoinen teos, mutta CMX:n parhaimmistoa joka tapauksessa. Taivaanääreläiset on todellakin viiltävän kaunis, samoin Kain, nimibiisi ja Syysmyrkkylilja koskettelevat tajuntaa jostain syvältä. Tällä kertaa tekstit kuulostavat myös kulttuurihistoriaa vähemmän tuntevan korvissa hyvin vilpittömiltä. Kompakti levy, tyylikäs kokonaisuus.

FrozenMoon kommentoi 24.03.2006:

Pisteet:

CMX on kautta uransa tehnyt moniulotteisempaa musiikkia kuin mikään muu suomalainen yhtye. Aion albumi antaa vinkkiä, että minkälaisia levyjä Suomessa sietäisi tulla julkaistetuksi. Aion kertoo kaiken.
Pedot kaavailee tuttua ja turvallista CMX tyyliä. Pedot levystä löytyy mainioita ideoita, näitä mainioita ideoita tapaa kappaleessa Pedot, joka on jokseenkin aika ilkeä kappale. Jotenkin CMX ei ole tehnyt Aion levyn vertaista kokonaisuutta, vaikka eipä tuon julkaisusta ole kuin kolme vuotta.

Dinosaurus Stereophonicus on melko samalla tasolla kuin arvosteltava Pedot. Pedot albumista löytyy todella paljon hyvää, mutta joissakin kappaleissa on jotakin korviin tarttuvia hajanaisuuksia ja jotkut kappaleet ovat liian yksinkertaisia tekeleitä. Levyn näkyvimmäksi kappaleeksi sanon nimikko kappaleen, koska siinä kerrotaan kaikki, minkälainen on hieno CMX lyriikka kuin yhtyeen suorituspuolella.

Pedot ei täytä odotuksia, mutta tuo jotakin uutta. Pidän CMX:n tyylistä todella paljon. Kappaleiden rakenteet ovat tällaiselle metallimusiikkia kuuntelevalle oikeata herkkua. Harmittaa kun en ole aikaisemmin tutustunut tähän mainioon yhtyeeseen. Aloin kuuntelemaan tätä pari vuotta sitten. En tutustunut mihinkään levyyn, vaan olen kuunnellut pääasiassa alkuvaiheissa eri kappaleita CMX:n uralta.

CMX:n Pedot on varsin herkullinen kokonaisuus, vaikka joissakin osissa tapaa jonkinmoista hajanaisuutta ja yksinkertaisuutta. Aion albumin tasoon ei Pedot yllä. Luulen pahasti, että CMX ei tee enään Aion tapaista albumia ja tasoista. CMX:llä on paljon mainioita ideoita kappaleissaan, joten luulen, että seuraava kokonaisuus on jotain hienoa CMX:ää.