Kati Salo: Kati Salo (ep)

Torniolainen Kati Salo taiteilee neljän kappaleen omakustanne-ep:llään hiukan samanlaisen tunnelmallisen popin parissa kuin mitä yhden kuluvan vuoden parhaista debyyttialbumeista tehnyt Astrid Swan. Ajatonta, herkkää ja heleätä poppia, josta löytyy rauhallisia maalailuja ja hiukan menevämpää vaeltelua. Jossei neito nyt ihan samoilla urilla kulje Astridin kanssa, niin eiköhän molemmilta löydy aika paljon yhteisiä esikuvia. Kuuluvin ero on taitaa olla se, ettei Kati säestä itseään pianolla vaan akustisella kitaralla. Lisäyhtäläisyyksiä tarjoaa molemmilta löytyvä rikas bändisointi, jota Katilla on luomassa viisihenkinen bändi. Kun bändin jäsenistä kolme löytyy myös mainion rock-orkesterin Moses Hazyn riveistä, on helppo uskoa homman juurevuuden ja koskettavuuden olevan melko luontevasti syntynyttä.

Kati Salon suurin heikkous tuntuu ainakin minun korvaani olevan hivenen töksähtävä ääntämys, asia joka aina jaksaa itseäni ärsyttää kun englannin kielellä operoidaan. Mikään iso juttu tuo kielen kanssa vääntö ei tässä tapauksessa onneksi ole, koska musiikki itsessään soljuu sen verran tunnelmallisesti ja jopa jazzahtavasti. Tämä kuuluu vahvasti esimerkiksi kolmosraidalla Grey World. Kun sovituksissa on käytetty tyylillä muun muassa Pekka Tuomen puhaltimia ja Joonas Karjalaisen sormioita, on lopputulos erittäin kuunneltava, hetkittäin jopa nautinnollinen. Kappalemateriaali on aika tasavahvaa, samaan aikaan rauhallisen ajatonta ja huomaamattomasti mukaansatempaavan juurevaa ja jopa svengaavaa. Ehkä kuitenkin nostaisin seesteisesti pohdiskelevan päätösraidan I Walked By levyn johtotähdeksi, Katin laulusuoritus on vahvimmillaan ja saa eniten tilaa. Kuulas, kaunis ja koskettava. Kokonaisuutena Kati Salo-ep ei vielä ole ihan täysosuma, mutta melkoisen mielenkiintoisen laulaja-lauluntekijän se esittelee onnistuneesti.