Amos: A Matter of Time

Hikari Records

Brasilialainen Amos ei ole varsinaisesti uusi bändi vaikka A Matter of Time onkin vasta ryhmän toinen pitkäsoitto. Yhtye on ollut kasassa jo yli kymmenen vuotta ja käynyt läpi monta kokoonpanomuutosta kutistuen lopulta kahden miehen projektiksi. Tämä albumikin julkaistiin Etelä-Amerikassa alunperin jo viime vuoden puolella mutta japanilainen Hikari Records on nähnyt tarpeelliseksi julkaista levyn suuremmallekin yleisölle. Ja miksipä ei olisi, sillä kyllähän tämä varsin mielenkiintoinen paketti on.

Amos vääntää varsin perinteistä goottihenkistä powermetallia uskonnollisilla sanoituksilla. Heti alkuun on tosin sanottava että ryhmän kielitaito ei ole kovin kehuttava. Sanoitukset ovat melkoisen kömpelöitä ja täynnä lievästi sanottuna hieman erikoisia ilmauksia. Laulaja Rodrigo Shimabukurolta englanti taipuu silti ääntämisen osalta ihan kohtuullisesti ja paljon huonompiakin laulusuorituksia on kuultu. Kitaristi Evandro Leiten melodiset riffit ovat näppäriä, mutta miehen sooloissa ei sitävastoin tunnu hirveästi ideaa olevan. Tunnustusta täytyy jakaa myös hienosta koskettimien käytöstä, varsinkin hitaampien biisien pianomelodiat ja urkuosuudet kuulostavat hienoilta.

Levyn tasaisuutta ei voi hirveästi kehua, sillä hienojen biisien vastapainoksi levyllä on myös sellaista tavaraa joka olisi kaivannut vielä selvästi lisää hiomista. Lisäksi muutama biisi on menty pilaamaan oudosti täysin irrallisilla väliosilla. Mitään suuria oivalluksia biiseissä ei ole ja tuntuu että musiikillisesti tätä samaa on kuultu ennenkin, hieman paremmin tehtynä vain. Yhtään läpimätää kipaletta levyllä ei kuitenkaan ole, jos puoliminuuttista introa Entering To Flames ei lasketa. Parhaiten levyllä potkivat toisena kuultava perinteinen menobiisi Pentecost ja modernimpaa soundipolittiikkaa edustava päätösbiisi Depression.

Jos kristillinen goottipowermetalli tuntuu yhdistelmänä niin vastustamattomalta ettei edes paikoitellen keskinkertaisuuden rajan alittava biisimateriaalikaan kykene korpeamaan innostusta, niin suosittelen kyllä ihan lämpimästi levyn hankintaa jos sen onnistuu jostain kalastamaan. Se että itse en tälle levylle sen suuremmin lämmennyt johtuu lähinnä siitä että se kuuluu vähän liiankin tutuksi tulleeseen kategoriaan, eli levyihin joista pienellä hiomisella olisi saanut niin paljon paremman.