The Latebirds: Radio Insomnia

Grandpop

The Latebirdsin levyn voisi kuvitella soivan kokonaisten kotibileiden ajan repeatilla eikä ketään alkaisi ärsyttää. Yleinen soundi on heleä, retrohenkinen ja hyvin tasapainoinen. Tasapainoista voi hyvin odottaakin, vaikuttaahan yhtyeessä mm. Markus Nordenstreng ja Janne Haavisto-nimisiä soittajia.

Set Free The Radio on erinomainen valinta avauskappaleeksi. Se potkaisee albumin käyntiin ilman turhia kysymyksiä. Soitto ei voisi paljon paremmin pelata yhteen. Dream Dream sisältää hieman rauhallisempia sävyjä, Dire Straits tulee väistämättä mieleen. Ihan miellyttävä biisi, mutta tehokkaasta sovituksesta huolimatta hieman tasapaksu. Got A Message taas on kappale, joka ei voi olla saamatta hyvälle tuulelle. Etenkin kertosäkeessä on sitä paljon puhuttua imua. Lost menee vähän The Beatlesin suuntaan moniäänisine lauluineen. Mahtipontinen kappale, joka loppupuolella menee vähän junnaavaksi, ehkä tekstin ehdoilla. Beat The Time palaa rauhallisempaan tempoon. Tässä on samantyyppinen tunnelma kuin selvällä ihmisellä baarissa aamukolmelta.

Falling By The Wayside on mielestäni albumin ehdoton kohokohta. Todella rokkaava säkeistö ja yhtä rokkaava kertosäe. Sävyt vaihtuvat kuitenkin aivan riittävästi. Will To Fall on hyvin kaunis, keskitempoinen kappale, jonka voisi kuvitella toimivan livenä todella hyvin. Blue Horses on edellistä mitäänsanomattomampi versio samasta teksti-ideasta. Fill Me In ei jostain syystä tunnu antavan kuulijalle oikein mitään. See You Tonight ei sekään ole maailmaa kaatava kappale, mutta toimii paljon paremmin kuin edellinen. Keskitempoista rockia. Insomniassa on jo melko maaginen tunnelma, kuten tuon nimisessä kappaleessa voisi olettaakin. Hyvä meininki!

Without June päättää levyn ja päätös on yhtä tehokas kuin aloituskin. Kyseessä on herkkä, hyvin hitaasti etenevä balladi. Kokonaisuudessaan Radio Insomnia on hyvin melodiapainotteinen, vahvasti Amerikalta tuoksuva powerpop/rocklevy. Osaan kappaleista olisi toivonut enemmän asiaa, nyt eniten sisältöä on kertynyt albumin alkupäähän. Hyvä levy, voisi olla parempikin!