Doomfoxx: Doomfoxx

Armageddon Music

Australiasta kotoisin oleva Doomfoxx yllättää positiivisesti debyyttialbumillaan. Perinteistä rock´n´rollia hieman raskaammilla soundeilla vääntävä yhtye muistuttaa musiikillisesti yllättävän vähän kotimaansa ehkäpä tunnetuinta yhtyettä eli AC/DC:tä. Toki joitakin yhtäläisyyksiä on, mutta ne tuntuvat tulevan silti ennemminkin valitun musiikkityylin kuin suoran lainailun kautta. Tunnelman - ja miksei musiikinkin - puolesta tulee mieleen ennemminkin vaikkapa Kiss.

Doomfoxxin kantava voima tuntuu olevan laulaja Stuart McKien raspinen ääni, ja vanhakantaisiin riffeihin yhdistettynä se kieltämättä luo yhtyeelle tyylikkään ja tunnistettavan soundin. Biisien sanoituksista ei tosin voi puhua yhtä positiiviseen sävyyn, sillä harvoin tulee vastaan näin väsähtäneitä 80-lukupastissiviritelmiä. Onneksi sanoituksiin ei kuitenkaan tarvitse kiinnittää liikaa huomiota sillä levy on soitannallisesti varsin maittava tuotos, vaikka mitään suuria hienouksia ei kuullakaan. Biisit ovat kohtuullisen kaavamaisia, mutta vaihtelua niistä löytyy silti enemmän kuin tarpeeksi. Siinä määrin tasaista materiaali kuitenkin on että sieltä on vaikea mitään yksittäisiä huippuhetkiä poimia. Parhaiten toimivat mielestäni avausbiisi Pure Platinumin kaltaiset suoraviivaiset ränttätänttäbiisit. Boyfriendin tyyliset hitaammin kiiruhtavat biisit junnaavat sitten enemmän paikallaan, vaikka kyllä nekin toki sujuvasti läpi kuuntelee.

Mikään kuuntelijan levy tämä ei varsinaisesti ole, ja toimiikin paremmin taustamusiikkina. Siitä huolimatta kyseessä ei ole ihan mikään tusinalevy, vaan kyllä tämä hieman keskitason yläpuolelle nousee, ennenkaikkea tasaisuutensa ansiosta. Peruspirteä rock´n´roll hyvin toteutettuna on aina miellyttävä yllätys.