Moses Hazy: Something Like A 3rd Woman (ep)

Tornion kuusikko pistää jo neljännen lyhytjulkaisun ilmoille parin vuoden sisään. Tällä kertaa kyseessä on kolmen varsinaisen biisin omakustanne-ep. Lätty alkaa hienosti Joonas Karjalaisen kapakkapianolla. Rush Hour (Part II) kaahaa kiivaasti, kaartaa melodisesti, maalaa melankolisesti, kaikuu psykedeelisesti... Silti se on lopulta melko maanläheistä rokkia. Rauhallisemmin starttaava Rock´n´Roll Alien marssii ääritarttuvalla kerrollaan ja torvituuttauksillaan levyn kovimmaksi hitiksi. Kuusikon vivahteikas ja rullaavan letkeä rokkipoljento Riku Rousun laululla, Karjalaisen koskettimilla ja yhdessä Pekka Tuomen kanssa tuutatuilla vaskilla on mielikuvituksellista ja persoonallista, mutta samalla hyvin perinteikästä. Juurevaa, groovaavaa ja hampuntuoksuista, kaikki samassa paketissa. Perinteisestä rokkikaavasta ei oikein voi puhua, vaan biisit lähtevät seikkailemaan tarpeen ja fiiliksen mukaan hyvinkin vaihteleville poluille. Silti homma ei karkaa pelkäksi jamitteluksi. Kolmosraita No Excuse jamittelee kiivaasti, mutta jää edellisen valloittavuudesta hivenen. Bonusraita 14 Days, 14 Nights pohdiskelee enemmän, mutta tuuttausta ja nostatustakin piisaa.

Edelleen tarjoan yhtyeelle verrokiksi Damn Seagullsia, joka kuitenkaan ei koskaan ole kuulostanut yhtä rempseältä ja hyvällä tavalla kajahtaneelta kuin Moosekset. Pohjoisen pojilla alkaa olla sen verran paljon ihka oikeita hittejä kasassa (lähes jokaiselta äänitteeltä löytyy moisia), että jonkinlaista pitkäsoittomuodossa tapahtuvaa maailmanvalloitusta alkaisi jo odottelemaan. Tämä ei kuitenkaan kokonaisuutena ollut minulle ihan yhtä kova paketti kuin edellinen Again-ep. Melkoisen huippua toki, iskee hermoon.