Lemmenpyssyt: Lemmenpyssyt

Gashopper

Tamperelaisen hard rock-viisikko Lemmenpyssyjen debyytti alkaa vahvasti Scorpionsmaisella kitaratiluttelulla. Nopeasti homman todellinen luonne kuitenkin paljastuu. Rouheaa suomenkielistä rokkiahan tämä on, jostain sieltä Motörheadin ja Popedan puolivälistä. Suomenkielistä action rokkia?

Sanoitukseltaan Lempparien tarinat tuntuvat olevan aika rokkia bensaa liekkeihin –huudatusta taikka sellaista hiukan amisautoiluhenkistä kaahausta. Myös haaveellista pohdiskelua mahtuu mukaan keitokseen. El Gringon laulu kaartaa melkoisen mahtipontisesti, mutta sopii kyllä hyvin vahvalla säröllä kaartaviin kitaroihin ja tiukkaan rytmiryhmään. Snadisti melankolisesti, mutta menevästi rokkaava Paula ei vielä lunasta kaikkia odotuksia, mutta seuraavat neljä raitaa ovatkin sitten sitä parasta Lempeä. Ruotsintunnilta perjantai-illan viettoon ryntäävä Punainen auto nappaa niskan nykimään, hienosti kasvatettu tarina lähtee ulvahduksen kautta tiluttelemaan. Yhtyeen todellinen anthem Hervanta Rock City rokkaa kuin se kuuluisa hirvi, Bensaa liekkeihin huudattaa yleisöä keikoilla takuuvarmasti. Mä sanon joo kerännee vastakaikua kaikilta niiltä, joiden mielestä joo vittu joo kertosäkeen huutaminen aina silloin tällöin kuuluu rock-asenteeseen. Kyllähän se meikäläisen kaltaisen popparinkin mielestä sopii aika moneen tilanteeseen...

Kaihoisasti näppäilevällä alulla starttaava Sydän hakkaa ei välttämättä ole niin hirveän kaukana jostain Yö:stä, mutta rouhea kitara tuo pieninäkin määrinä potkua touhuun eikä samanlaista vastenmielisyyttä herää kuin monista Yö-tuotoksista. Samanlaista hieman kevyempää linjaa jatkaa myös Älä sano, rauhallisemmista maalailuista parhaiten putoaa Liian aikaisin. Silti parhaimmillaan Lempparit ovat noissa kiivaammissa rokituksissa. Toki muutama rauhallinen kaihoilu sopii kireiden potkujen vastapainona, mutta debyytillä noita jollotteluja on ehkä turhan monta. Onneksi Täytyy elää tuo mukaan taas raipakan kitarapotkun, myös Herttaässä etenee reippaasti. Silti edellämainittu alkulevyn nelikko nousee meikäläiselle selkeästi loppulevystä.