Julkaistu: 14.11.2005
Arvostelija: Marko Ylitalo
TVT Records
Losangelesilainen Tsar soittaa idioottimaista rockmusiikkia (albumin nimi kertonee kaiken), jonka tarttuvuusaste hipoo terävimmillään täyttä kymppiä, jopa yhtätoista. Häpeilemätön hedonistisuus tekee Tsarin musiikista kaikesta pinnallisuudestaan huolimatta rehellistä – Tsar ei yritä olla mitään muuta kuin kovaääninen rokkibändi, koska rockin soittaminen on kivaa ja jotkut tytötkin tykkäävät rockin soittajista.
L.A. on yhtyeelle täydellinen kotikaupunki kaikessa pintakiiltoisuudessaan ja myös musiikilliselta historialtaan, sillä 80-luvun tupeeratuimmat permanenttirokkarit (Ratt, Guns´n´Roses, Mötley Crüe) tulivat enkelten kaupungista tai muuttivat glam-metallin pääkaupunkiin menestyksen – bändin, tyttöjen ja rahan – perässä. "LA is the place to be", laulaa Jeff Whalen Startime-kappaleessa ja jatkaa "live like a suicide". Arvomaailma ei liene sex, drugs & rock´n´rollin kolmiyhteydestä juuri miksikään vuosikymmenten saatossa muuttunut.
Jos levyyn tutustuisi nopeasti levykaupassa, niin aloituskolmikko Bands-Girls-Money, Wanna Get Dead ja The Love Explosion takaisi varman ostopäätöksen, jos sleazen, punkin, power-popin, glamin ja hard-rockin sukuinen kitararokki on kuuntelijan sydäntä lähellä. Alun kolmikärjen jälkeen albumille on ympätty muutama tylsempi täyteraita, mutta enimmäkseen biisimateriaali on yhtä tehokasta kuin The Wildheartsilla parhaimmillaan. Kovin viehättävää. Samalla tavalla viehättävää kuin perseennäyttäminen kiertuebussin ikkunasta.
