Wormfood: France

Code666

Ranskalainen Wormfood ilmoittaa musiikillisen tyylisuuntansa olevan “decadent extreme-metal”. Tämä omintakeinen tyyli on kuulemma saavutettu yhdistelemällä doomia, thrashia, deathia, goottia, punkkia, poppia, klassista, barokkia ja jazzia ennakkoluulottomalla tavalla. Mansikkana kakun päällä on vielä hyvä annos mustaa huumoria. Kylläpä tämä on taas niin ranskalaista...

Lyhyemmin sanottuna Wormfoodin keitos on outoa metallin sukuista musiikkia ilman minkäänlaisia raja-aitoja. Levyltä löytyy seitsemän varsinaista kappaletta sekä neljä lyhyempää raitaa, joiden anti on usein aivan muuta kuin musiikillista. Välinumeroissa mm. spurgut ärjyvät, laatta lentää ja välillä ollaan sirkuksessa. Samoin itse kappaleissa saattavat tunnelmat vaihtua kertaheitolla laidasta toiseen, eikä mistään voi koskaan olla oikein varma. Tällaisessa Fellinimäisessä surrealismin ilotulituksessa on jatkuvana vaarana se, että kuulijat vieraannutetaan ylitselyövällä outoudella ja itseensäpäin kääntyneellä elitismillä. Wormfoodin tapauksessa tämä ei jää aina pelkäksi uhaksi sillä kun laulukielenäkin palvelee pelkkä ranska, sitä jää auttamatta ulos suuresta osasta tarinaa. Usein tuntuukin siltä kuin olisi keskellä tyystin seonneen Tim Burtonin ohjaamaa vinoutunutta painajaista, paitsi että audioraita on vaihtunut vahingossa ranskalaiseksi.

Extreme-metal nimikettä perustelevat raskaat kitarat, nopeat junttauskohtaukset sekä kappaleiden hetkittäinen ylimetallisuus. Silti en lähtisi luokittelemaan tätä kiekkoa vain metallialbumiksi, sillä keitoksessa on mukana niin paljon muitakin aineksia. Seesteiset melodiset kohdat, jolloin säestyksestä vastaa pelkistetyimmillään pelkkä piano, värittävät outoa tarinaa tasaisin väliajoin. Tästä syntyy aivan omanlaisensa outo vaikutelma, aivan kuin aina silloin tällöin laulajan taustabändinä toimisi viikkoja absinttia yhtämittaisesti kitannut Opeth.

France on henkisesti raskas levy, jonka kuuntelu vaatii kaiken huomion. Sen oudon satumaiset ja synkän painajaismaiset visiot ovat sitä laatua, joka jää helposti kummittelemaan alitajunnan kellareihin. Vaikea, haastava, äärimmäinen – mutta heille jotka löytävät tästä kaikesta sen punaisen langan, myös varmasti palkitseva kokemus.