Roc-A-Fella

Tuottajana ja muiden artistien apurina paremmin tunnettu Kanye West on julkaissut jatkoa College Dropout– levylleen. West viljelee tyylikkäitä biitteä, vierailevia tähtiä ja mielenkiintoisesti käytettyjä melodioita edelleen ja menestyksellä. Tasokkaat vieraat kuten Jay-Z, Brandy, Game ja Jamie Foxx lainaavat äänensä levyllä, mutta yksi suurimmista avuista levyllä kuitenkin on elokuvasäveltäjänä kunnostautunut Jon Brion, jonka musiikkikorva oudommille soittimille työntää levyä juuri sopivasti eteenpäin.

Westin lyriikat sivuavat paljolti mustien nykytilaa Amerikkalaisessa yhteiskunnassa ja heidän yhteisönsä välisiä sosiaalisia suhteita. Ulkopolitiikkakaan ei ole Westille aivan vierasta, kun levyn ehkä suurin hitti Diamonds From Sierra Leone kertoo Sierra Leonen timanttikaupasta. Julkisuudessakin West on kuultu myös kritisoivan George W. Bushin politiikkaa ja huonoa johtamista Carolina– katastrofin aikana, joka valottaa herran ajatusten toista puolta, verrattuna Golddigger– biisin lyriikoihin. ”Me ollaan köyhiä, eikä meillä ole varaa vaatteisiin tai naisiin.”

Albumi on kovan luokan miesasiajulistusta vastaiskuna liialliselle feminismille. Miehet ottavat reviirinsä takaisin ja asettavat rajat. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään ganstarapkiihkoilu, sillä mukaan mahtuu herkempääkin materiaalia, kuten vaikkapa Roses, jossa huolen aiheena on sairastunut isoäiti ja perheen merkitys. Kaikki merkit huomioon ottaen albumin kokonaisvaltaisuus biletysalbumina tai chillaillulevynä on näin ollen kyseenalaistamaton.

Westin tuottajan lahjoista ei siis ole epäilystäkään. Hänen visionsa on monien osa-alueiden suhteen todella tarkka ja niihin lukeutuu yllättäviä vetojakin. Levy risteilee popin, soulin ja Wu Tang Clanin kaltaisten soundien välimaastossa. Herkistelypopista siirtyessä Curtis Mayfield-looppiin ei voi olla spekuloimatta, onko tässä herrassa kenties musiikin uusi Stevie Wonder. Levyn alkubiisit siivittävät kuuntelijaa eteenpäin matkalle, jossa musa vain paranee.