Julkaistu: 27.05.2002
Arvostelija: Antti Luukkanen
Roadrunner
Jos nu-metalliksi kutsuttua ilmi�t� ei kaluttu kuoliaaksi keskenkasvuisilla ja ep�aidoilla rahastusyrityksill�, niin viimeist��n uusien b�ndien ylituottaminen teki musiikinlajin lopullisesti naurettavaksi. Ross Robinson, Andy Wallace, Gggarth ja muut nimimiehet lanasivat genren soundimaailman yhten�iseksi ja samalla helvetin tyls�ksi.
Coal Chamber kuului lajinsa esitaistelijoihin, joskaan sen kahteen aiempaan albumiin ei tarvinnut ylisanoja tuhlata. Mutta yhdess� ja ehk� kaikkein t�rkeimm�ss� se kaikesta p��tellen viimeisimm�ksi j��v�ll� kolmoskiekollaan pystyy. Dark Days on nimens� mukaisen synkk�, kolkko ja sen soundeja ei ole siistitty p�tk�n vertaa. T�llaiselta raskaan musiikin tuleekin kuulostaa: ahdistavalta, rumalta ja tuskaiselta. Ja mit� voi kuvitella b�ndin sis�lt�p�in hajoavan b�ndikemian rippeist�, Coal Chamberin itseinho on autenttista. Se j�i alkutaipalellaan Kornin ja nyttemmin Papa Roachin, Linkin Parkin ja muiden avoimesti kaupallisten b�ndien varjoon. Asiaa ei ole auttanut basisti Rayna Foss-Rosen soutaminen ja huopaaminen b�ndiss� pysymisest��n tai j�senten keskin�inen riitely.
Jos Dark Days j�� Coal Chamberin viimeiseksi levyksi, niin ainakin komean testamentin se itsest��n j�tt��. Vaikkei levyn tematiikka j�rin syv�lliseksi yllyk��n, n�iden kappaleiden syntyminen on ollut varmasti tekij�illeen t�rke��. My�sk��n itse edustamaansa lajityyppiin b�ndi ei tuo mit��n uutta, mutta itselt��n Coal Chamber silti kuulostaa. Salonkikelpoiseen light weight -tuskaan Dark Daysia ei sovi sekoittaa. Biisit ovat hyvinkin simppeli� m�tt��, mutta armottomasti m�yhiv�� rytmiikkaa en muistanut b�ndille n�in ominaiseksi sen vanhemmilla levyill�. Fiend ja One Step horror -efekteineen tuovat mieleen Rob Zombien mielipuolisen rappauksen, mutta Bobbylle ominaista pilkett� silm�kulmassa on turha hakea. Dark Days on yht� k�rsimyst�. "You can fuck the fame", murisee maaninen solisti Dez Fafara Friend?iss�. Pit�isin todenn�k�isen�, ett� t�st� suosta Coal Chamber ei en�� nouse.
Yksi ajanjakso modernin metallin historiassa on saavuttanut lakipisteens�.
Kommenttien keskiarvo:
