Silvio: Amass All You Can

Siamese Sounds

Silvion jäsenistön kokoonpanokiinnitykset muodostavat listan Suomen tämän hetken kehutuimmista orgaanisen klubimusiikin orkestereista jazzista nyky-souliin: Five Corners Quintet, Ilmiliekki Quartet, Quintessence ja Q-Continuum. Jäsentensä muihin bändeihin verrattuna Silvio sijoittuu paremmin levy-yhtiönsä muiden suojattien luoman musiikillisen ilmaisun sekaan – Kastorin, Rubikin ja Astro Can Caravanin moderni, mutta perinnetietoinen ja samalla haastava, mutta kiehtova rockilmaisu sopii määreenä Silvionkin otsaan.

Erityisesti sovituksissa rikotaan suoraviivaista pop-kaavaa, vaikka kappaleissa muuten popmaista lähestyttävyyttä onkin. Kekseliäiden sovitusratkaisujen lisäksi valtavirtaisesta markkinamusiikista levyn erottaa akustis-puhallinvoittoinen äänimaailma. Annoying Thoughts kasvaa hienoksi hymniksi pasuunan ja trumpetin myötä, ja I´m One -kappaleen pienieleisen mahtipontinen nostatus toimii kuin lime oluessa. Silvion progressiivisen edistyksellinen popmusiikki tuo ajoittain mieleen tanskalaisen Kashmirin Zitilites-mestariteoksen.

Laulaja-pasunisti Ilmari Pohjolan välillä Radioheadin Thom Yorken taajuuksilla kuiskaileva vokalisointi (Fire-eaters, No Advice) ei kuitenkaan leimallisesti kuulosta keneltäkään muulta kuin itseltään. Hidastempoinen levy on kauniista hetkistään huolimatta massiivisen melankolinen kokonaisuus kerralla kuunneltavaksi. Sen sijaan albumi passaa kestokuunteluun. Vaikka Silvion repertuaarista löytyy nyansseja ja dynamiikkaa, jää levystä hiukan tasapaksu kokonaisvaikutelma – tosin laadukas sellainen. Amass All You Can ei sovi hetkeen jokaiseen, mutta sopivassa mielentilassa se tarjoaa juuri oikeanlaista lohdutusta.